tiistai 17. heinäkuuta 2012

Doing the "I'm thinking real hard" face when your teachers look at you

En haluis masentaa ketään, mut mulle on alkanut tulla pikkuhuljaa sellanen paniikki siitä, kuinka kohta on jo syksy. Tiiän, et nyt eletään vasta heinäkuun puoltaväliä, mut kun säät on mitä on, tuntuu, et syksy ois lähempänä kuin haluisinkaan.
Viime vuonna tähän aikaan olin Pariisissa, mutta jännitin, saanko jatkaa työpaikassani kesätöitteni jälkeen. Hain myös viime vuonna ammattikorkeeseen lukemaan liiketaloutta ja olin varautunut siihen, että pääsisin opiskelemaan. Kun koulusta tuli kirje, jossa sanottiin mun jääneen neljää pistettä vaille alimpaan hyväksyttyyn pistemäärään, olin pettynyt, mutta samalla myös tavallaan helpottunut. Ajattelin, että haluisin pitää välivuoden, mutta jos koulupaikka olisin viime vuonna auennut, en usko, että olisin lopulta oikeasti lykännyt opiskelujen aloittamista. Kun en päässytkään opiskelemaan, välivuosi tuli vähän niinkuin väkisin.

koulu2

Viime keväänä luin pääsykokeisiin tosissani ja tsemppasin todella paljon, että pääsisin Jyväskylän ammattikorkeeseen. Haluisin sitä niin paljon ja onneksi kova työ palkittiin. Oon just sellanen ihminen, että haluan ja ootan jotain asiaa tosi paljon, mutta kun asia tulee mahdolliseksi tai lopulta oikeasti tapahtuu, mua alkaa epäilyttää. Ois helpompi pysyä vain tutussa ja turvallisessa. 
Tänään luin ammattikorkeakoulun hyväksymiskirjeen mukana tulleet paperit ekaa kertaa kunnolla ja niitä lukiessa tuli vähän sellainen uuden asian mukana tuoma jännitys. Entä jos musta ei ookaan vielä opiskelijaksi? Entä jos se opiskelumotivaatio ei kasvanutkaan tarpeeksi yhden välivuoden aikana? Entä jos ne kaikki muut on paljon fiksumpia ja tajuaa asiat nopeammin? Mun mielessä kävi ehkä sekunnin kymmenesosan ajan ajatus toisesta välivuodesta tutussa työpaikassa, mutta hylkäsin ajatuksen heti. En usko, että aattelin sitä ees tosissani, mua vaan jännittää.

koulu
Kuvat we heart it

Kun menin lukioon, mua jännitti hirveesti etukäteen kirjotukset. Mietin, että miten on mahdollista muistaa kaikki, mitä on oppinut kolmen vuoden aikana? Kirjotukset ihan kokonaisuudessaan tuntui kaukaiselta ajatukselta, mutta kun abivuonna kävelin kirjoitussaliin eväiden kanssa, asia oli ihan luonnollinen enkä jännittänyt sitä tilanteena ollenkaan. Tiiän, että mulla on nyt samanlaisia fiiliksiä ammattikorkean kanssa. Mua jännittää etukäteen kurssien sisällöt ja tentit, puhumattakaan jostain opinnäytetyöstä. 
Mun täytyis vaan oppia olemaan stressaamatta tulevista asioista. Yritän keskittyä siihen niihin hyviin puoliin joita koulusta ootan: kavereita, uusia kavereita, kivoja tapahtumia, (toivottavasti) maineensa veroisia opiskelijabileitä ja sitä, ettei joka päivä tarvitse pukeutua samoihin työvaatteisiin. Huomenna vien mun opiskelupaikan hyväksymis- paperit ammattikorkeelle. Sit ei muutakuin jännityksellä oottamaan koulun alkua! 

14 kommenttia:

  1. Ammattikorkeassa opinnäitetyö on vihollinen nro. 1

    VastaaPoista
  2. Onnee! Hei tiiän tunteen, mut siitä tulee upeeta ja jännää ! Vautsi :) uusi haasteita, kavereita, kokemuksia.... Oot onnenpekka, mieti miten moni ois halunnut ton -tai ees jonkun muun paikan :) ja toi ei sido sua vielä mihinkään! Jos opiskelu ei maistu tai aine on väärä, aina voi hakea uudestaan jonnekin muualle :) pidän sulle peukkuja !

    VastaaPoista
  3. no hei on siellä aina yks joka ei tajuu niitä asioita nopeesti, nimittäin minä! :D ja onneks ollaan samassa koulussa ni ei jännitä niin paljoo<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oon kyllä siitä niin happy et oot samassa paikassa <3

      Poista
  4. Mulla yliopistoon menoa tasottaa varmasti se, että tunnen sieltä niin paljon ihmisiä ja niin moni mun ystävä opiskelee just yliopistolla tai on hiljan valmistunut. Totta kai niiltä kuulee sellasta "oli kolme kirjaa tenttiin ja sit oli kysymyksii just siitä mitä en lukenut"-, "gradua tässä väännän kaheksan tuntii päivässä"- ja "hirveet opiskelukiireet"-juttuja, mut totta kai sellainen kuuluu opiskeluun. Yks mun kaveri, joka opiskelee Helsingin yliopistossa suomen kieltä, sanoi, että lukio on rankempaa kuin korkeakoulu.

    Tunnen JAMKiltakin pari tyyppiä, yks kaveri valmistui hiljan muistaakseni mediatekniikan insinööriksi ja yks opiskelee sairaanhoitajaksi. Hommia riitti, joo, mutta on ne niistä selvinneet. On myös paljon niitä muita jotka on selvinneet :--) Mitä oon JAMKiin ja siellä opiskeleviin tutustunut ja JAMKOn opiskelijatoimintaa sivusta seurannut niin uskon kyllä että viihdyt! Kaikeksi onneksi et joudu lähteen vieraaseen kaupunkiin ja sulla on turvaverkot ja tutut maisemat täällä. Se osaltaan helpottaa varmasti koulun aloittamista. Tsemppii!! :--)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin no aluks lukiokin pelotti sikana, mut valmistuin sieltä ihan aikataulussa ja hyvillä papereilla! huh mut kiitos tsempistä, kyl mää siellä jamkissa pärjään! :>

      Poista
  5. Hei, onko siellä rajakadulla joku toimisto mihin paperit voi viedä? :)
    Pitäisi kanssa lähettää tai aattelin jos viesi ihan paikan päälle paperit, niin ei tartte ressata siitä et posti hävittää kirjeen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo on opintotoimisto! :) ite kans vein suoraan sinne, stressasin kans siitä, et jos paperit häviää postissa :D plus pystyin näyttämään liitteiden alkuperäiset paperit samalla ettei tarvii käydä niitä erikseen viemässä :)

      Poista
  6. Täytyypä kipasta sinne :)
    Muistatko yhtään miten se toimisto on auki?
    Onko sinne toimistoon vaikea löytää? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no mä kävin keskiviikkona ja sillon se oli kolmeen asti mut en muista muista päivistä :s kannattaa käydä varmaan puolenpäivän aikaan nii uskosin et on auki! ja ei ollu vaikee löytää, menin sieltä sisäpihan alaovesta sisälle ja sisällä oli nuolia opintotoimistoa kohti :D

      Poista