maanantai 28. maaliskuuta 2016

Teddy coat and biker jeans

bikerhousut2 bikerhousut3 bikerhousut5bikerhousut4 bikerhousutTakki - Gina Tricot / Toppi - Cubus / Housut - House of Brandon (saatu) / Kengät - Nike / Laukku - Fashionstore

Onkohan nää vuoden ensimmäiset asukuvat? Korkeintaan toiset! Ei sillä, et mun alkuvuoden asuissa ois kauheesti ollu mitään kuvattavaa, sillä musta tuntuu, että mulla oli muutama paita, joita käytin päivittäin. Rupes jo itestäkin tuntumaan hassulta, että on vaatekaupassa töissä, mutta silti mulla on aina samat vaatteet päällä... Onneks nyt lämpötilat sallii jo muidenkin kuin kevyttoppatakkien ja pipojen käytön, joten eiköhän niitä asukuviakin ala taas tulemaan! :) Tykkään käyttää lähes päivittäin mustia housuja, mut mustat perusfarkut alkoi jo pikkuhiljaa kyllästyttää. Ei siis tarvinnut kahta kertaa miettiä, mitä klikkaan ostoskoriin, kun bongasin noi Biker-tyyliset tekonahkahousut House of Brandonilta! Toi pörrötakkikin näkyy varmaan ensimmäistä kertaa blogin puolella, vaikka ostin sen jo syksyllä. Käytin sitä tänään ekaa kertaa ihan takkina ja mun yllätykseksi sillä tarkeni jo tosi hyvin! Kaulahuivinhan toi vaatii jos viettää ulkona yhtään enempää aikaa, mutta tällein autolle ja autosta sisälle kävelyyn toimi tosi hyvin. Toppikin on uusi ja rakastuin siinä tuohon malliin, sillä topissa on syvä v-aukko selkäpuolella. Näätte sen varmasti sitten, kun on ne toppikelit! Täytyy kyllä myöntää, että siitä on vähän aikaa, kun mulla on ollut mitään kirkkaanpunaista päällä. Pienenä mulla oli miljoonia punaisia vaatteita ja sain niistä silloin tarpeeksi... Pari päivää kuitenkin kattelin tota toppia ja sit lopulta tulin siihen tulokseen, että toi väri on vaan liian ihana jättää ostamatta!

Mutta, mitä tykkäätte asusta? :) 

ps. Nyt vihdoin munkin juttuja (ja videoita Remistä) voi seurata Snapchatista! Mut löytää sieltä nimellä sara-umu. :)

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

I choose to be happy

selfie

Bloggerin etusivu näyttää, että viimeisin teksti julkaistu 2.2.2016. Pidin näköjään puolentoista kuukauden blogitauon ihan suunnittelematta tai sitä suurempia miettimättä. Oon kirjoittanut blogia kohta viisi vuotta enkä oo kertaakaan ollut näin pitkää aikaa postaamatta. Ihan hullua. Kun mietin mun viimeistä vuotta niin ei ihme, että blogitauko tuli jossain vaiheessa - hassua tästä tekee se, että tauko tuli heti, kun mulla alkoi olemaan myös vapaa-aikaa töiden lisäksi. Jotenkin ihmeellisesti oon saanut pidettyä postaustahtia tähän asti yllä, vaikka vuorokauden tunnit on ollut aika kortilla.

Mitä mulle sit kuuluu? Isoin muutos, mitä tässä postaustauolla on tapahtunut on se, että irtisanouduin mun toisesta työstä, siitä jossa oon viimeiset viisi vuotta viettänyt. Mietin sitä päätöstä pitkään ja lopulta tulin siihen tulokseen, että mäkin tarviin vapaa-aikaa ja vuosi kahden työn (ja opiskelun) kanssa tasapainotellessa on ollut kaikkea muuta kuin helppo. Tavallaan ei oo pystynyt panostamaan kumpaankaan työhön täysillä ja joka aamu herätessä ensimmäinen ajatus oli, mihin meen tänään töihin ja moneen. Sit tähän päälle vielä ne päivät, kun ensin oot aamukuudesta iltapäivään toisessa paikassa ja sit meet vielä iltavuoroon toiseen paikkaan. Vaikka päätös irtisanoutumisesta ei ollut helppo, oon kyllä onnellinen, että uskalsin sen tehdä, mieli on nimittäin ollut paljon kevyempi sen jälkeen! 

Kuten kerroin jokin aika sitten, oon mukana Unelma itsestä online -valmennuksessa. En kerro tästä valmennuksesta teille nyt, koska mun pitäisi, vaan siksi, että tuo valmennus on oikeasti auttanut mua saamaan elämää juuri oikeeseen suuntaan ja asioita järjestykseen pään sisällä. Valmennuksen alussa täytettiin työkirjasta "onnenpyörä", johon merkittiin pisteillä, miten tietty osa-alue elämästä menee. Osa-alueita oli mm. ystävyyssuhteet, parisuhde, työtilanne, raha-tilanne, itseluottamus jne ja jos tuntui, että osa-alueella menee hyvin, piste tuli ympyrän ulkokehälle ja jos huonosti, piste tuli lähelle ympyrän keskiosaa. Nää pisteet yhdistettiin ja näin sai kuvan siitä "pyöriikö" tää onnenpyörä tasapainoisesti. Heh, mulla pyörä ei ois kyllä pyörinyt mihinkää, nimittäin elämä ei todellakaan ollut tasapainossa. Viimeinen vuosi on tosiaan menty ihan aamusta iltaan, viime heinäkuun jälkeen olin viettänyt kolme vapaata viikonloppua, joista kaksi oli täynnä suunnitelmia ja sen takia vapaita töistä ja esim. tammikuussa mulla oli vain neljä päivää vapaata. Syy, miks mua ei oo täällä blogin puolella näkynyt, on se, että oon vihdoin panostanut just kaikkeen siihen, mitä oon laiminlyönyt ihan liian kauan: oon nähnyt ystäviä ja laittanut liian pitkiä ääniviestejä niille, joita ei pääse tapaamaan, käynyt salilla ja pitkillä lenkeillä Remin kanssa, nukkunut pitkään vapaapäivinä ja viettänyt koko päivän katsoen Frendejä Netflixistä, laittanut puhelimen sivuun illaksi ja käynyt ulkona syömässä Nikon kanssa, miettinyt ja käsitellyt asioita, joita oon vaan yrittänyt työntää mielestä pois ja syönyt ihan normaalia ruokaa viisi kertaa päivässä kaikkien nopeiden ratkaisuiden sijaan. Nää kaikki saattaa kuulostaa muiden korvaan ihan arkipäivältä ja itsestäänselvyydeltä, mutta mulle nää kaikki on ollut luksusta, sillä mulla on vihdoin jotain, mitä ei monilla työtunneilla ja rahalla saa eli aikaa.


me

Eli lyhyesti mulla on tällä hetkellä hyvä fiilis ihan yleisesti kaikesta. Mä herään aamulla helposti ja välillä tuntuu, että mulla on vähän liikaakin energiaa. Oon kuunnellut uutta musiikkia aamulenkeillä auringonpaisteessa ja syönyt tuoreita mansikoita aamupalalla. Päässyt tekee uusia juttuja töissä ja huomannut, että työpäivät hujahtaa ohi silmänräpäyksessä, sillä tykkään vaan niin paljon siitä, mitä saan tehdä. Meidän Nycin reissu lähestyy kovaa vauhtia ja viime kahvihetki Lauran kanssa kului siihen, että heiteltiin vaan kaikkia ideoita kyseistä reissua varten. Mun yks tavoite Unelma itsestä -valmennuksessa on päästä samanlaiseen stressittömään mielentilaan, mikä mulla on ennen ollut ja musta tuntuu, että sitä lähestytään kovasti. Sellaseen, että suunnitelmia on kiva tehdä, mutta toisaalta jokainen päivä on jo itsessään niin kiva, ettei tarvitse odottaa viikonloppuun / vapaapäivään / kesään vaan pystyy nauttimaan just siitä päivästä, mihin herää. Jos vähän aikaa sit oisin lukenut jonkun toisen blogista vastaavanlaista teksiä, oisin pyöritellyt silmiä ja miettinyt, että tässä vaan halutaan antaa jotain ruusuista kuvaa arjesta. Ihana, että nyt voinkin ihan aidosti ja oikeasti kertoa teille tällaisia kuulumisia, sillä liian pitkään oon valittanut täälläkin kiirettä. Musta tuntuu, että tästä tulee sittenkin hyvä vuosi!

Onks kellään muulla kevättä rinnassa ja fiilis korkealla? Tai onko siellä enää ylipäätään ketään lukemassa tätä tekstiä?