tiistai 3. kesäkuuta 2014

Toivepostaus: Who I really am?

Olen sosiaalinen, avoin ja oma-alotteinen, niinkuin varmaan jokainen suomalainen, ainakin CV:n mukaan. Tulen helposti toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja olen motivoitunut työskentelemään toivottujen tavotteiden saavuttamiseksi, kuten kaikki muutkin. Harvoinpa sinne CV:hen tulee kirjoitettua: olen kärttyinen nälkäisenä, tunnen oloni epävarmaksi uusien ihmisten seurassa ja välillä usko omaan tekemiseen saattaa horjua. Vähän sama juttu blogin kanssa, harvoin tulee tarvetta kertoa niistä omista huonoista puolistaan ja luonteenpiirteistä teille lukijoille, sillä silloin, kun paljastaa muille, mistä on itsessään epävarma, altistaa itsensä niille ilkeille anonyymeille. Yleensä niiden kommentit eivät haittaa, mutta se johtuukin usein siitä, että haukku ei osu arkaan paikkaan.

2
kuva, kuva, kuva

Oon saanut monia kommentteja siitä, kuinka positiivinen ihminen oon. Niinhän mä oikeesti oonkin ja yleensä nään asioissa sen hyvän puolen. Välillä mullakin on niitä huonoja päiviä, tai viikkoja, jolloin positiivisuus on jossain kaukana. Viime kesänä meidän Turkin reissun jälkeen sain jonkin rajun mahataudin ja siihen lisäksi mun mummo joutui sairaalaan. En nähnyt missään mitään positiivista ja Niko ja kaverit saikin vakuutella mulle päivittäin, kuinka kaikki on lopulta hyvin. Silti te lukijat näitte täällä blogissa sen saman positiivisen Saran, sillä en halua tehdä tästä blogista sellaista, että teille tulee postauksen lukemisen jälkeen huono fiilis. Tai, että mä käytän blogia siihen, että puran ne ärsyyntymisen tunteet tänne. Musta se on hyvä piirre, että on positiivinen, mutta välillä pitäis muistaa, että on ihan ok näyttää myös sitä ei-niin-positiivista puolta itestään jos siltä tuntuu. 

1
kuvakuvakuva

Pidän itseäni myös sosiaalisena ihmisenä ja sellasen kuvan saattaa musta tän bloginkin välityksellä saada, sillä "juttelenhan" täällä monille tuntemattomille ihmisille ihan vapautuneesti. Mun on helppo jutustella myös kasvokkain tuntemattomille ihmisille esimerkiksi koulussa vaikka jonkin ryhmätyön parissa, mutta en voi väittää, että mua ei silti jännittäis sosiaaliset tilanteet. Vaikka vaikutankin reippaalta ja hymyilen leveästi, silti mietin aivan liian usein ja aivan liian paljon sitä, mitä muut oikeasti musta aattelee. Ja tietysti luulen, että muut aattelee musta jotain negatiivista. Toisaalta uskallan olla tuntemattomienkin ihmisten seurassa oma itseni, mutta toisaalta oon ehkä vähän "laimeempi" versio itsestäni, sillä pelkään muiden suhtautumista. Tiedän, että muiden mielipiteistä ei tulisi välittää, mutta välitän silti. Luulen, että ihmiset näkee mussa ensimmäisenä vain ne kaikki huonot piirteet ja asiat, joista en ite pidä itessäni. Hassua, sillä enhän mä itekään eti muissa virheitä ja vikoja vaan uuteen ihmiseen tutustuessani huomaan usein ensimmäisenä kauniin hymyn tai hienot vaatteet.

3
kuva, kuvakuva

Oon myös sellainen ihminen, joka ajattelee asioita paljon. Tai lähinnä "jossittelen" kaikkea mielessäni. Mietin kaikesta hyvät ja huonot puolet, mitä muut ajattelevat asiasta, mitä tapahtuu tulevaisuudessa tai miten joku päätös vaikuttaa johonkin toiseen asiaan. Oon kirjottanut tästä mun tavasta jahkailla tänne ennenkin ja yritän kovasti päästä tästä tavasta eroon. Yritän ehkä liikaa hallita kaikkea, mitä tapahtuu ja välillä mun on tosi vaikea vain luottaa siihen, et asiat järjestyy. Onneks Niko on enemmän tällänen ihminen, joka menee enemmän sydämen kuin järjen mukaan ja se on pakottanut muakin luottamaan enemmän siihen, että lopulta kaikki on hyvin. Vihaan isojen päätösten tekemistä, esimerkiksi kun mietittiin otetaanko Remi vai ei, itkin vähän väliä, kun olin ihan sekasin siitä, kun en tiennyt mitä päättää. Mä teen mun päätöksiä ihan liikaa järjen mukaan. Haluisin olla sellanen spontaani ihminen, joka nauttii siitä, ettei tiedä, mitä tulevan pitää. Oikeasti mä taas haluan tietynlaista varmuutta, tietoa siitä mitä tulee tapahtumaan, millon ja onnistuuhan suunnitelmat varmasti. Tänne blogiin saatan kirjoittaa "yllätys, me lähetään Lontooseen huomenna!", vaikka todellisuudessa reissua on suunniteltu jo pitkään ja oon ahistunut jo miljoona kertaa siitä, kun en tiedä, millä lennoilla mennään, missä hotellissa majoitutaan tai sattuuko just silloin joku luonnonmullistus, jonka takia ei päästä lähtemään. Haluan tietää kaikesta kaiken ja en tykkää ikävistä yllätyksistä. Toisaalta haaveilen välillä siitä, että joku vaan yllättäis mut ja veis vaikka spontaanisti kahville. 

4
kuva, kuva, kuva

Nyt tätä postausta kirjottaessa mulla on sellanen olo, miks mä jaan tän kaiken teidän kanssa. Ketä tällänen teksti muka inspiroi tai ylipäätään kiinnostaa? Ite tykkään lukea eniten blogeja, joissa kirjoittaja panostaa visuaalisesti hienoihin kuviin. Toisaalta oon lukenut niin monta hienoa ja syvällistä kirjotusta eri blogeista, jolloin kuvat on ollut vain täytettä tekstin välissä. Toivon, että tää teksti nyt vastas ees vähän siihen, mitä toivoitte. Ainakin voin sanoa, että kirjoitin tän tekstin rehellisesti ja kaunistelematta, vaikka ei omia huonoja piirteitä oo kauheen kiva pohtia. :D
Onks teillä joku sellainen piirre tai tapa, josta ette itessänne tykkää? 

38 kommenttia:

  1. Mun mielestä tälläset postaukset on kivoja, ne vähän raottaa sitä "täydellisyyden" verhoa tai ainakin muistuttaa lukijoita siitä, että blogi on vaan osa elämää. Omiin huonoihin puoliin listaan kyllä kärsimättömyyden ja sen, että oon nälkäisenä ja/tai väsyneenä todella kiukkunen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monesti sitä itekin huomaa ajattelevan, että onpas jonkun bloggaajaa elämä täydellistä, sillon on hyvä just muistaa et blogi on vaan osa totuutta :)

      Poista
  2. Ai että kolahti ja kovaa! Olen itsekin yleensä aurinkoinen ihminen ja muutenkin avoin, mutta mietin samalla mitä ihmiset minusta pohtivat - joskus ehkä hiukan liikaakin. Itse sain tästä paljon irti siinä mielessä että tiedän nyt sen, etten ole yksin. Joskus se on raivostuttavaa kun jättää itselle mieleisiään asioita tekemättä sen takia että ajattelee muiden mielipiteitä liikaa ja siitä on ollut pitkä tie opetella pois. On hyvä että jaat näitäkin ajatuksia meidän kanssa, arvostan! :)

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että sait jotain irti tästä teksistä! :)

      Poista
  3. Kivan rehellinen postaus ja oon ilonen et "uskalsit" jakaa tällaisia asioita meidän lukijoiden kanssa. :) toivottavasti saat tästä vaan positiivista palautetta, koska sen oot ansainnu! Muutenkin ihana blogi siulla, oon nyt muutaman vuoden ollu "kyydissä" mukana. :) p.s. Omat huonot puolet on kärsimättömyys, jahkailu ja hermostun myös välillä äärettömän helposti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit! :) jihuu, kiva et oot niin pitkään jaksanu jo seurailla mun blogia! :>

      Poista
  4. Olipa tosi mielenkiintonen kirjotus! Kiva kuulla välillä susta tällasia vähän syvällisempiäkin juttuja :) Ja mulla on toi sama ajatus että oon niiden tuntemattomien ihmisten kansssa jotenkin ehkä vähän sellanen varovaisempi, vaikken vieraille juttelemista mitenkään pelkääkään. Jotenkin aattelen aina että vähän pitää rajottaa niitä hölmöimpiä juttuja, vaikka yleensä ne on kaikkien kavereiden kanssa niitä parhaita juttuja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo just noin se menee mullakin! Kiva et tykkäsit tästä postauksesta :)

      Poista
  5. Mä oon ihan samanlainen ton jahkailun ja liian miettimisen suhteen :D Mietin etukäteen jotain ihan mitätöntä juttua/päätöstä ja pohdin uudestaan ja uudestaan että teenkö näin vai noin. Sitteku se tiltanne on ohi niin tuntuu ihan tyhmältä että on etukäteen stressannu. Oon esimerkiks miettiny jo monta vuotta että ottaisin niskaan pienen tatuoinnin mutten oo osannu tehä sitä lopullista päätöstä! Eihän se mihinkään muuhun vaikuta kun siihen että se joko on tai ei ole sitte iholla, mutta stressaan että se vaikuttaa työnsaantiin ja ettei mummo tykkää ja kaikkea yhtä fiksua ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kuulostaa kyllä niin tutulta! :D mut mulla on niskassa kans tatuointi ja voin kertoa, että sitä ei kukaan oo "vahingossa" huomannut, vaan aina oon sitä kaikille näyttänyt! eli ei se vaikuta työnsaantiin ja mummo ei välttämättä nää sitä koskaan ;D tuohon sanon vaan et go for it! myöhemmin saatat katua ettet ottanu sitä :)

      Poista
  6. Tätä oli just mukava lukea kun ei ollut pelkästään sellasta kaunisteltua tekstiä. Eihän kaikilla vaan aina kaikki voi mennä hyvin, se on fakta. Itsekkin positiivisena ihmisenä en halua kirjoittaa negatiivisista asioista, koska enhän mä nyt niitä halua jälkeenpäin muistella? mutta näin ''jossittelevana'' tyyppinä myös tykkään kirjottaa mielipidekirjotuksia, jota on mukava jälkeenpäin lukea, esim. mitä vuosi sitten ajattelin, olenko muuttunut yms. :D Ei mietitä mitä toiset meistä ajattelee! Me ei voida vaikuttaa toisten tekemisiin eikä toiset voi meidän, joten kaikkihan täällä tallaa omia polkujaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. luin itseasiassa mun yläasteajan päiväkirjoja ja siellä oli aika kaunistelemattomia ajatuksia (ja teinin dramaattista elämää x) ja siitä inpiroiduin kirjoittamaan tän tänne! Pitäs varmaan kirjoitella edelleen omia ajatuksiaan ylös johonkin vihkoon, sillä niitä oli hauskaa lukea :)

      ja oot ihan oikeessa! niin tehdän :)

      Poista
  7. Musta tää oli mielenkiintonen postaus, kiva kun tuli välillä tällästä syvällisempääkin settiä :) Ja voi kyllä, eiköhän meillä jokaisella oo piirteitä, joista ei pidetä itsessämme. Mussa ärsyttävintä on varmaan tää stressaaja-luonne. Stressaan oikeesti turhaakin turhemmista jutuista välillä, joskus jopa siitä, että stressaan :-D Tohon myös liittyy osittain sellasta ylianalysointia ja jahkailua ja muuta mistä sä kirjotit ja kuulen usein lauseen "sä ajattelet ihan liikaa". Lisäks en tykkää siitä miten epävarma oon itestäni. Vaikka periaatteessa tiedän, ettei sillä oo niin väliä mitä muut ajattelee musta niin silti loppujen lopuks välitän siitä aika paljon ja niinpä uusien ihmisten seurassa tulee ujosteltua ja jotenkin "säästeltyä". En esimerkiks välttämättä saa sanottua kaikkee mitä mieleen tulee tai heitettyä jotain hyvää läppää, koska alan miettimään jos se onkin hölmösti sanottu tai vastaavaa. Koitan kyllä kehittää itteeni näissä asioissa ja toivon sen onnistuvan pikkuhiljaa! :)

    Erika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin niin samaistua sun kommenttiin, etenkin musta tuntuu et saan kuulla tota "sä aattelet ihan liikaa" varsinkin ennan suusta usein :D ärsyttää et en ollu ennen tällänen stressaaja mut lukiossa muutuin!

      Poista
  8. Kiva, rehellinen ja aito postaus! <3 ois ihan mahtavaa tavata sut sara joskus!

    Itse en tykkää siitä että oon tosi äkkipikainen, varsinkin suuttuessani! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) no niin ois kiva joskus nähä ihan livenä, ties kuinka kauan sunkin blogia oon lukenu! :>

      Onneks mulla ei oo kauheesti tota äkkipikasuutta, tuntuu et tosi monella tytöllä on! :D

      Poista
    2. Niin ja miekin oon tätä sun blogia lukenu mielestäni iha siit saakka kun alotit tän kirjoittamisen! :) vähän ku tuntis sut vaikkei oikeesti tunnekkaan! :D
      Jotku isot blogimiittingit ois niin super!

      Poista
    3. no niinpä! :D pitäis järjestää! :)

      Poista
  9. Oon ihan samanlainen kuin sä sen suhteen, että kaikki täytyy olla hallinnassa ja tiedossa etukäteen. Oon yrittänyt päästä siitä tietoisesti eroon, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Ei kaikkea tarttis aina suunnitella niin perinpohjaisesti... :-D Eli ymmärrän hyvin sua. Ps. Testasin tässä yks päivä sitä salaattia, josta laitoit ohjetta, oli herkullista! Kiitos siis kovasti reseptistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, niin tuttua :D hei jes, kiva kun tykkäsit! :)

      Poista
  10. Mukavaa, että kirjoitat näinkin syvällisistä asioista ja uskon, että tuo on varmasti aika tuttu monille bloggaajille, että he jättävät helposti ne vähän negatiivisemmat asiat mainitsematta, sillä haluavat pitää sen blogin positiivisena. Ja tuo asioiden jossittelu on kyllä tuttua minullekin ja tuleehan sitä ihan liian usein aina mietittyä sitä, mitä mieltä muut ovat, vaikka tyhmäähän se on. Mutta ihanan erilainen postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiva että tykkäsit! :) ihanaa, et tää on saanu näin hyvän vastaanoton :)

      Poista
  11. Mä oon varmaan universumin pahin jossittelija ja vatvoja. Mietin aina kaiken liian vaikeesti ja lopulta päädyn jossittelemaan kuinka päätös oli huono ja miksi en tehnyt toisin... Välillä juuri tuo hyvien ja huonojen puolien vertailu on tosi kuluttavaa, kun teen sitä aivan joka asiassa.
    Oli kyllä kiva postaus, näistä lukija oppii tuntemaan suakin paremmin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, kuulostaa tutulta! siks musta esim ton kuvan teksti, joka alkaa "you don't need a reason..." on niin inspiroiva, se muistuttaa et kaikkea ei tarvii järkeillä :)

      Poista
  12. Ihanaa, että kirjoitit tämän! Oppi niin paljon lisää susta ja sai vielä sellaisen inhimillisemmän kuvan - ei sillä etteikö muka aikaisemmin olisi saanut, mutta ymmärrät kyllä mitä meinaan :)

    VastaaPoista
  13. Sosiaalinen ei tarkoita puheliasta vaan halua olla ihmisten lähellä ja pitää ihmisten seurasta. Ihmisen sosiaalisuus voi olla korkea tai matala, kyse on temperamentista. On sosiaalisuutta ja sosiaalisia taitoja, jotka taasen on opittuja asioita. Hauskaa kun jengi kirjottaa CV:hen olevansa sosiaalisia vaikka harva edes tietää mitä oikeesti tarkoitta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin no en tiiä tarkoititko tän kommentin yleisesti vai suoraan mulle, mut tiesin kyllä, et sosiaalisuudella tarkoitetaan tota ja pidän kyllä itteäni sellaisena ihmisenä, joka nauttii muiden ihmisten seurasta. :)

      Poista
  14. Mä mietin kanssa välillä asioita ihan liikaa :D Haluaisin kanssa olla sellainen spontaani tyyppi, mutta enpä ole. Stressaan pienistäkin asioista ja mulla pitää kaikki olla aina hyvin suunniteltua. En vois ikinä esim. keksiä että otanpas äkkilähdön ja lähen parin päivän päästä ulkomaille. Mulla pitää olla kohde selvillä jo hyvissä ajoin että varmasti kerkiän selvittämään kaiken ja varautumaan kaikkeen. Kai nämä luonteenpiirteet täytyy hyväksyä, mutta toisaalta joskus voisi olla kiva repäistä ja tehdä jotain yhtään suunnittelematta :)

    VastaaPoista
  15. Kiva postaus! :) mä pystyn samaistumaan noihin kaikkiin, varsinkin tohon jännittämiseen sosiaalisissa tilanteissa. Musta saa helposti sosiaalisen kuvan, vaikka jännitän uusia tilanteita paljon. Myös mä haluisin olla enemmän spontaani.

    VastaaPoista
  16. Kuten muutkin, pystyn kyllä hyvin samaistumaan! Tosta jossittelusta ja stressaamisesta, olis niiiin kiva päästä eroon! itekkin oon halunnu pitkään ottaa koiran, mutta mietin kaikki mahdolliset "entäs jos"- asiat :D ja tatskan ottaminen myös. oon miettiny, että jos otan tietyn kuvan, niin pakko selvittää tarkasti mitä se tarkottaa(vaikka kyseessä olis joku perus lintu tai sulka). vaikka oikeesti, mitä väliä :D pitäis varmaan perustaa joku jossitelijoiden tukiryhmä :D haha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä jossittelijoita on siis ilmeisesti aika paljon! Yleensä tuntuu et kaikki muut on tosi spontaaneja :D

      Poista
  17. Samaistun hyyyyyyvin paljon, en voi muuta sanoa! :D

    VastaaPoista
  18. Me asuttiin vuosi samassa talossa, ja mua harmittaa, etten koskaan saanut sopivaa tilaisuutta sanoa, että tykkään sun blogista :) Kun näin muutettuamme sua muutaman kerran rapussa, mietin, et oispa sulla blogi, koska vaikutit tyypiltä jonka pukeutumisesta inspiroitua. Sit olikin kiva yllätys, kun löysin sun blogin indiedaysin sivuilta.
    Vaikutit aina tosi iloiselta ja reippaalta, sellaselta johon ois kiva tutustua. Me muutettiin kuukausi sitten toiselle paikkakunnalle, ja mä niin kaipaan niin sitä taloa ja meiän kotia, se oli ihana paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi ihana kommentti, kiitos! :) ymmärrän kyllä et on ollut hankala sanoa, et lukee blogia, itekään ei koskaan oikein tiiä mitä sanois, jos törmää johonkin bloggaajaan! :D

      mullakin on vähän haikee fiilis muuttaa tästä nyt pois, sillä tää alue on vaan niin ihana. tässä on vaan niin älytön vuokra, että halvempi asunto vei voiton.

      Kivaa kesää sulle! :)

      Poista