torstai 9. toukokuuta 2013

Live while you're alive

Oon tässä alkanu miettimään, että mun pitäis enemmän uskaltaa tehdä asioita eikä vain haaveilla niiden tekemisestä. Tää kaikki lähti siitä kun yks päivä lisäsin kuvia koneelle, mun tietokone ilmoitti, että kovalevy täynnä, enkä pystynyt siirtämään kuvia. Tää mun kone on kuusi vuotta vanha ja kuvia iphotosta löytyy yli 28 000 kappaletta. Päätin silloin aloittaa "pienen" projektin ja käydä kaikki kuvat läpi, jotta voisin poistaa epäonnistuneet kuvat ja säästää vain ne, jotka on oikeasti kivoja. Päätin aloittaa sit ihan ensimmäisistä kuvista ja ne löyty vuodelta 2007, jolloin olin 14 v.

live1

Mulla ei oo ikinä ollut ikävä yläaste- aikoja, mutta niitä kuvia selatessa muistin ihan tarkalleen kuvien ottopäiviä ja tilanteita, mistä kuvat oli otettu. Kuvia kattoessa tajusin, että oon muuttunut tosi paljon. Ysi luokalta kuvia oli tosi paljon. Silloin oltiin Miian kanssa erottomattomat ja lähestulkoon asuttiin aina jommankumman luona vuorotellen. Luulis, että silloin ois stressannut siitä, riittääkö keskiarvo sinne lukioon minne halus, mutta ei me stressattu. Luettiin kokeisiin aina vain pari iltaa, keksittiin kaikkia outoja muistisääntöjä ja herkuteltiin samalla kun opiskeltiin. Oltiin jotenkin tosi huolettomia, mutta silti koulu meni hyvin. En edelleenkään ikävöi yläastetta, mutta ikävöin sitä huolettomuutta ja sitä, miten osasin ottaa asiat rennosti. Esim. jos en saanut koulupäivää edeltävänä yönä unta, ajattelin, et so what, sit oon vaan väsynyt huomenna ja saanpahan sit paremmin unta ens yönä. Nykyään stressaannun jos en meinaa nukahtaa kun mietin vaan, kuinka lyhyeksi yöunet jää ja kuinka jaksan seuraavana päivänä. Miks asioista pitää tehä vaikeita?

live4

Lisäks oon huomannut, että mua ärsyttää itsessäni se, että en uskalla tehdä asioita. Olin ennenkin sellainen harkitsevainen, mutta usein suostuin ja lupauduin juttuihin mukaan, ennen kuin olin harkinnut asiaa loppuun asti. Ei mulle silloinkaan mitään pahaa oo tapahtunut kun kuitenkin vielä hengissä oon. Missähän välissä musta on sit tullut ihmeellinen jahkailija? Nykyään asiat pitää miettiä monelta kantilta ja keksin kaikkia mahdollisia "entä jos.." tekosyitä. Mulla on paha tapa tehdä asioista hankalampia kuin, mitä ne on ja aion todellakin päästä tästä tavasta eroon! Ihailen ihmisiä, jotka uskaltaa tehdä, mitä ne haluaa ja ottaa asiat rennosti, kuten esim. Niko ja Enna. Jos oisin esimerkiksi yksin joutunut päättämään, että otetaanko me koira, niin oon varma, että en olis uskaltanut ottaa Remiä. Niin iso muutos tuntui ihan älyttömän pelottavalta, mutta Niko oli niin vakuuttunut asiasta, että sai mutkin unohtamaan tekosyyt. Onneks saikin, sillä Remi on maailman ihanin koira ja Remin ottaminen on ollut mun ja Nikon paras päätös, mitä ollaan tähän asti tehty. 

live3

Onko teilläkin sillein, että mielessänne kuvittelette ittenne erilaiseks kuin mitä oikeasti ootte? Mulla ainakin on, sillä jos oisin sellainen kuin haluaisin, mulla ois esim. rustokorvis, tragus ja tatuointi (niin ja se timmi kroppa, mutta sen eteenhän tässä tehdään jo töitä ;D). Kerroin tästä Ennalle silloin meidän Helsingin reissulla ja Ennan eka reaktio oli "en ois ikinä uskonu, et haluut tatuoinnin!". Oon aina sanonut kaikille, että musta tatuoinnit on kivoja, mutta en usko, että tuun sellasta koskaan ottamaan. Mutta miks en? No siks, koska mua pelottaa, että se sattuu liikaa ja, että alan katumaan sitä. Tajusin itekin, että toi "sattuu liikaa" on ihan naurettava tekosyy, sillä sen tatuoinnin tekeminen kestää vain hetken, mutta se kuva säilyy ikuisesti. Siihen katumiseen ei voi valmistautua muuten kuin harkitsemalla tatuointia kunnolla ennen sen ottamista, mutta luulen, että vanhana kadun enemmän sitä, etten ottanut sitä kuin sitä, että mulla ois pieni tatuointi jossain. Sama noissa lävistyksissäkin, musta ne on hienoja, mutta en oo sen kivun takia uskaltanut niitä koskaan ottaa. Nyt oon jotenkin kääntänyt mun ajattelun sillein, että jos haluan ne niin otan ne. Piste. Sit jos sattuu niin itken ja ostan jäätelön, niinkuin ensimmäisten korvisten jälkeen. Siitäkin on kuitenkin selvitty hengissä.

live2

Mulla on myös monia paikkoja, joihin haluisin matkustaa. Tottakai matkustaminen on usein rahasta ja vapaista kiinni, mutta jos oikeasti haluaa jonnekin niin on vain päätettävä ja lähdettävä. Oltiin Larpan kanssa puhuttu, että joskus mennään Lontooseen. Toi "joskus" on niin ärsyttävää, sillä se on sama kuin ei koskaan. Yks masentava loka-marraskuun aamu  kuitenkin vaan päätin, että nyt mun on pakko päästä sinne reissuun ja ilmoitin asiasta Larpalle. Onneks Laura on ihanan nopea innostumaan asioista ja alettiinkin heti katsomaan lentoja. En usko, että meitä kumpaakaan tulee koskaan kaduttamaan, että sinne lähdettiin. Yks paikka, jonne mun on kans aivan pakko päästä on Australia. Kyllähän sinne vois sitten joskus matkustaa, mutta mä haluan mielummin vähän aikaisemmin kuin joskus. Toivon, että kaikki menee niinkuin oon suunnitellut, eikä mun tarvii odotella kauan Australian reissuhaaveen toteutumista. Tiedän, että matkustelu tekee mun onnelliseks. Haluan nähdä mahdollisimman monia paikkoja ja kokea mahdollisimman paljon asioita. Oon tajunnut, ettei mikään kallis merkkilaukku tai muu vastaava materia, tee mua yhtä iloiseks ja onnelliseks kuin uusi kokemus.

live5
Kuvat: We heart it

En tiiä, onko tää nyt 21 vuoden kriisi vai mikä, mutta tälläsiä asioita oon viimeset pari viikkoa miettinyt. Mun kavereilta tulee varmaan nää mun syvälliset ajatukset jo korvista ulos niin siks ajattelin jakaa nää mietteet myös täällä blogin puolella. Mä päätän nyt, että alan toteuttamaan sitä ikuista "things to do before I die" listaa, sillä muuten siinä käy niin, että aika loppuu kesken ja asiat jää tekemättä. 

Onks teillä ollut jotain, mitä ette meinannut uskaltaa/jaksaa/viitsiä tehdä, mutta teitte ja siitä tulikin lopulta ihan mahtava juttu? Haluun kuulla kaikkia teidän tarinoita! :)

33 kommenttia:

  1. Nyt on pakko puuttua tohon lävistys/tatuointi hommaan :) Ite oon aina haaveillu tatuointia ja kun täytin 18 otin sen. Oli puolen vuoden pohtiminen ja piirtäminen tatuoijan kanssa ja nyt en voi olla kun tyytyväinen tuohon ruusuun joka koristaa mun lapaluuta :)
    Sama on ollut lävistysten kanssa. Kielikoru on kanssa ollut haaveissa niin pitkään kun muistan ja sen otin ennen kun täytin 18. Ja sen sattumisen kanssa. Tatuoiminen ei satu läheskään niin paljoa kun väitetään. Ja kannattaa aina miettiä että se sattuu vaan sen kerran. Sen jälkeen se ei tunnu enään missään :)
    Jos haluat, kannattaa ottaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla et oot ollut tyytyväinen! :) mäkin aattelin että pyörittelis sitä tatuointia mielessä just sen puol vuotta ainakin ennen kuin ottais :)

      Poista
    2. Kannattaa suunnitella hyvin :) Ja sitten kun siitä tulee mieleinen niin ei muuta kun vaan ikuistamaa ihoon. Nyt mulla on ollu jonkun vuoden jo suunnitteilla ottaa Wenlan (se mun koira) kuva toiseen lapaluuhun :)

      Poista
    3. Kuulostaa kivalta :) mä ajattelin jotain kivaa lyhyttä tekstiä :)

      Poista
  2. Oon miettinyt myös ihan samaa! Pitäisi elää niinkuin tää ois meidän vika päivä eikä vain aina jahkailla että no mutta kun jos ja niin... :D Mä tein meillä sen ratkaisun että otettiin koira ja oon kyl tosi iloinen siitä :) oon myös aina sanonu kuinka haluan matkustella paljon kun ns. asetutaan aloilleen, nyt on siis matka thaimaaseen varattu (minne oon aina halunnu lähteä!!!) ja ei muutakuin ootellaan :) pitää vain ottaa riskejä ja tehdä niinkuin tuntuu hyvältä ja jollain tapaa jännittävältä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsi hyvää matkaa thaikkuihin! Tiiän et se tunne on mahtava kun oottaa reissua! :)

      Poista
  3. ♥ ei mulla tuu sun jutut korvista ulos, päin vastoin, tykkään just kuunnella sun ajatuksia yms ;) mä just ykspäivä sanoin että jos me halutaan jotain niin toteutetaan se. Jos ei sitä pysty tekee heti, niin sittem jokupäivä. Me eletään täällä vaan kerran, niin täytyy just toteuttaa ne unelmat että voi kuolla rauhassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä <3 sä oot tossa kyllä ihan oikeessa! :)

      Poista
  4. Pystyin samaistumaan niin paljon näihin juttuihin! Itekkin oon vasta vähän aikaa sitten ruvennut tajuumaan, että se oon minä itse vaan, joka pystyn päättämää elämäni suunnasta. Ja toi tatuointijuttukin niin totta, tuli itellekin kauhee into, varsinkin kun tiiän tismalleen et millasen ja mihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluutko kertoa et millaisen haluat ja mihin? :)

      Poista
  5. Olipa kivoja ajatuksia! Ite oon niin onnellinen että lähin ausseihin vaikka pelkään ihan kuollakseni lentämistä ja oon tosi koti-ikävöivä.. Olin kans halunnu sinne niiiiin kauan ja sit vaan päätin että nyt muuten lähen ja sit mentii! sillon sen tajus että oikeesti unelmista täytyy pitää kiinni ja toteuttaa ne peloista huolimatta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olitko/ootko kauan siellä? :) uskon et on varmasti ihan älyttömän hyvä kokemus! :)

      Poista
  6. Tää postaus tuli kyllä niin ajankohtasesti kun katsoin leffan Love in Manhanttan. Ei vitsi pitäis vaan uskaltaa tehdä kaikkee kun vielä voi... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. millanen toi leffa on? :) todellakin pitäis!

      Poista
    2. Sellanen ihan sairaan koskettava raukkaustarina missä kaks kuolemansairasta rakastuu ja tekee just kaikkea mitä ei ennen ois uskaltanu...:)

      Poista
    3. Vitsi pitäis varmaan kattoa! :)

      Poista
  7. ihana postaus sara! :) tuntuu et oot jotenki niiiin samanlaine ku minä :D varsinki toi jahkailujuttu ja päätösten tekemine.... ei herranjumala ku saa tehtyä asiat joskus niiin vaikeiks... tai siis tosi usein mun kohdalla... :D ja mun kohdalla benjihyppy oli kyllä sellane mitä mietin ja pelkäsin ja ku kaikki sukulaiset ja äiti rukoili etten hyppäis sitä ni tuli sellane hirvee jännitys et pitäiskö sittenkää ja et "jos kuitenki tapahtuu jotain hirveetä..." mut sit ku sen oli hypänny ni ei hitto se fiilis!!!! ja se on ehdottomasti yks elämäni parhaista kokemuksista!!:)

    huh ku tuli pitkä kommentti! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, toi jahkailu on tuttua! :D uskon et benji- hyppy on varmasti ihan mieletön juttu! :)

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos! :) eka vähän jännitti et kiinnostaako ketään :D

      Poista
  9. Löysin tän sun blogis ihan pari päivää sitten Ennan blogin kautta. Harvoin käy niin, että rakastun johonkin blogiin, mutta tää sun blogis vaa iski muhun jotenkin ! Just sain luettua sun kaikki postaukset läpi ja pakko sanoa, että vaikutat niin ihanalta ihmiseltä ! Sulla on loistava elämän asenne ja tuntuu, että et turhaa stressaa mistään pinnallisista asioista, vaan osaat elää päivän kerraan ja tehdä arjesta juhlaa :) Musta ois tosi kiva, jos tekisit postauksen, jossa kerrot miten ja milloín ootte tutustunnu Ennan kanssa ja kertoisit vähän enemmän teidän ystävyydestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhhuh sulla on ollut pikkuinen urakka kun oot kaikki postaukset käyny läpi! Mutta kiitos ihanasta kommentista ! :) pistän sun toiveen korvan taakse :)

      Poista
  10. "Ota elämästä irti, tee siit parempaa. Ota elämästä irti, kaikki minkä saat. Mä aion elää jokapäivä ihan täysii koska huominen voi olla aina viimenen. " pus ;* <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onks tää siitä biisistä jonka laitoit tänään? :) se oli hyvä! Pus <3

      Poista
  11. Mie olin aina halunnu hypätä benji-hypyn ja toissa kesänä poikaystäväni rohkaisun avulla uskalsin viimeinkin! Tunne oli aivan mieletön! :D Ennen hyppyä, siellä ylhäällä, meinasin jänistää, mutta lopulta alas! Päivääkään en ole katunut sitä ja oon tosi ylpee, että pystyin ylittämään omia rajojani! ;) Sama homma oli viime joulukuussa kielikorun kanssa! ;)
    -Ansku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinpä, mieti kuinka paljon ois kaduttanu jos oisit tullukin alas sieltä vaan hyppäämättä! :)

      Poista
  12. Hyvä kirjoitus. Oon itte semmonen jossittelija, ja inhoan kaikkea kovaa vauhtia/korkeita ja ahtaita paikkoja/jännitystä. Listan kärjessä on mm. huvipuistot, kaikki benjihypyt ja esim autolla ajattaessa ylinopeutta. Mulla nää siis tuottaa ihan PELKOA, eli en ikinä aio mennä mihinkään tornaadoon koska pelkkä ajatuskin saa vapisuttamaan. Enkä siis halua ees kiusata itteeni semmoseen menemällä sillä Särkänniemen(?) tukkijoessakin olin ihan paskat housussa :DD Mut toi tatuointi asia oli sellanen et sitäkin oon aina ajatellu et en uskalla ottaa mutta tän luettua aloin miettimään heti asiaa. En tule ottamaan sitä ainakaan vuosiin, mutta ekaa kertaa tuli pieni valonpilkahdus että jos uskaltaiskin, se on kuitenkin melko rauhallinen toimenpide :D Huh, koitetaan tehdä tästä elämästä elämisen arvoinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! inhottavaa tollanen pelko :/ voithan yrittää ens kerralla kun uskaltaudut esim sinne tukkijokeen niin vähän edes nauttia siitä jos se pelko pikkuhiljaa alkais helpottamaan :)

      Poista
  13. Aivan ihana postaus! :)

    VastaaPoista
  14. Voi apua, onneksi luin tän postauksen nyt uudelleen niin sain vähän rohkaisua :D Oon ite täyttämässä tänä vuonna 21 ja poden tätä samaa kriisiä, että en uskalla tehdä mitään/oon liian nössö tms... Nyt vaan itseäni niskasta kiinni, teen myös listan itelleni mitä haluan toteuttaa ja teen töitä niiden eteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä! ;) rohkeasti vaan koska aina saa epäonnistua ja yrittää uudestaan :)

      Poista