Toivepostaus: Juttua Remistä

Multa aina välillä pyydellään postausta Remistä ja yhdeltä lukijalta sain ihan kysymyksviä sähköpostiini koskien Remiä ja mittelspitziä rotuna. Joten tässä ois nyt vastaukset kysymyksiin kuvitettuna Remin vauvakuvilla!

                                           Miten päädyitte mittelspitziin ja uros koiraan?

- Mä ihastuin joskus lukion alussa pomeranian- rotuun, mutta pikkuhiljaa tajusin, että en haluis, että koira on ihan niin pieni (Niko oli alusta asti sitä mieltä, että ei niin pientä koiraa). Sit aloin tutkimaan asioita ja ihan googlettamalla löysin tietoa, että pomeranian, kleinspitz ja mittelspitz- rotujen koiran ovat lähes samannäiköisiä, mutta vaan eri kokoisia. Nikon vanhemmilla on tiibetinspanieli Totti ja tykkäsin ihan hirveesti siitä, miten pehmonen Totti on paksuine karvoineen, mutta halusin itselleni ehdottomasti pystykorvakoiran. Haluttiin koira, joka ei jää jalkoihin, jolla on pitkä ja pehmeä karva ja jolla on pystykorvat. Lisäksi haluttiin leikkisä ja eläväinen rotu, joka kiintyy omistajiinsa. Haluttiin myös, että koiralta löytyy luonnetta ja toiveena oli myös, että meidän koira tulis hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Eli pomeranianin ja tiibetinspanielin (ja Nikon haluaman shiba inun ja siperian huskyn) kautta päädyttiin lopulta mitteliin. 

- En oikein osaa selittää, miten päädyttiin uroskoiraan, se oli vaan alusta asti selvää meille molemmille. Nikon perheellä on aina ollut poikakoira, joten varmaan se sieltä sitten tuli.

Onko Remi miten luonteenkuvauksen mukanen koira?

 -Täältä voi halukkaat lukea tarkempaa rotukuvausta, mutta kyllä Remi vastaa mielestäni hyvin kuvausta. Remi on kiintynyt muhun ja Nikoon ja loukkaantuu (alkaa haukkumaan ja ulisemaan meidän perään), esim. kun sen jättää autoon vaikka kaupassakäynnin ajaksi. Lisäksi uusiin ja tuntemattomiin ihmisiin Remi suhtautuu varauksella ja jos ihminen ei anna haistella itseään, Remi perääntyy ja saattaa alkaa haukkumaan. Tuttuja ihmisiä Remi tervehtii iloisesti ja pusutellen ja hyörien ja pyörien eteisessä. 

-Mitteleitä pidetään räksyttäjinä, mutta Remi haukkuu lähinnä leikkiessä ja jos säikähtää jotain. Tällöinkään haukkuminen ei oo mitään räksyttämistä. Ihan pentuna Remi komenti meitä haukkumalla, mutta jokaisesta haukusta sisällä suihkautettiin vesisumua sen kasvoille. Lopulta Remi oppi tykkäämään suihkepullosta ja halus, et sen suuhun sumutetaan vettä, mut onneks siihen mennessä se oli jo oppinut olemaan haukkumatta.

-Remi tulee tosi hyvin muiden koirien kanssa toimeen ja sillä onkin paljon koirakavereita. Remi on kuitenkin sen verran "pomottaja", että alkaa alistamaan muita koiria, jos huomaa niiden olevan sellasia nössöjä, jotka ei sano Remille vastaan. 

-Lisäksi Remi on tosi oppivainen ja tekee mielellään kaikkia temppuja (varsnkin jostain namipalasta). Remi on myös tottelevainen, vaikka välillä se ihan selvästi testaa meitä ja esittää, että ei kuulis käskyä. Yritetäänkin pitää Remiä vapaana aina kun se on mahdollista turvallisesti ja aina Remi on tullut luokse ja antanut meidän ottaa itsensä kiinni.

-Mittelit on vahtikoiria ja Remillä on kyllä voimakas vahtivaisto. :D Sen lempipuuhaa on istua tai maata parvekkeella ja vain tuijottaa ohi kulkevia ihmisiä. Remi ei kuitenkaan onneks hauku niille, kattoo vaan. Lisäksi kaikki erikoinen, vaikka vaan puun lehti, joka pyörii tiellä tuulen mukana, on niin kiinnostava, että se pitää saalistaa. Lisäksi Remi on saalistanut kerran jonkun hiiren ja pikkulinnun poikasen.

Miten sopeutunut kerrostalo asumiseen? Onko haukku herkkyyttä ollut helppo kitkeä pois? Miten ootte pyrkiny kitkemään sitä pois?

- Musta Remi on sopeutunut hyvin tai no onhan se melkein koko pienen ikänsä asunut kerrostalossa. Ylempänä kerroinkin, miten opetettiin Remi olemaan haukkumatta sisällä, mutta valitettavasti Remi haukkuu yksinollessaan. Ei tiedetä, kuinka paljon tai pahasti, koska ainoastaan yksi naapuri on haukkumisen kuullut tai kuulee ja siitä meille aina huomauttaa. Remi on kuitenkin yksin vain päiväsaikaan, eikä koskaan esim. öisin, joten haukkuminen ei oo niin pahaa, että voitas siitä esim. varoitus saada. Tällä hetkellä Remillä on kuitenkin aina yksinollessaan sitruunapanta ja siitä nähdään luotettavasti, onko se haukkunut. Välillä on ja välillä ei. Nyt on ollut pari viikkoa, ettei Remi oo haukkunut ollenkaan yksinollessaan, joten toivon, että se ois vihdoin oppinut olemaan hiljaa.

Kuva: Jaakko Sorvisto

                                          Oliko helppo opettaa sisäsiistiksi kerrostalossa?

- Remi oli jo meille tullessaan tosi siisti ja teki kaikki tarpeensa paperille (öisin saattoi tulla huteja) ja oppi sisäsiistiks jo reilun kolmen kuukauden ikäisenä, joten oli tosi helppo opettaa sisäsiistiks. Remi tuli meille talvella, jolloin ulos mentäessä oli aina puettava paljon päälle, mutta ei se meitä ahistanut, sillä oli ihana kun oli oma hauvavauva kotona. Tehtiin aina niin, että kun aamulla herättiin tai jos Remi herätti meidät yöllä (herätti vain silloin kun sillä oli tosi kova hätä) niin toinen meistä piti Remiä sylissä niin kauan kunnes toinen sai puettua. Remiä kannettiin myös hississä ja rappukäytävissä aluksi, sillä Remi ei tehnyt tarpeitaan koskaan sylissäollessaan. Käytiin aluksi tunnin tai parin välein pihalla ja pikkuhiljaa Remi oppi pyytämään itse ulos menemällä eteiseen. Olishan se varmasti ollu helpompi vaan päästää takapihalle, mutta siinä vaiheessa kun koira on niin ootettu, niin edes ulkonaramppaaminen ei ärsyttänyt. Nykyään Remistä huomaa, että se haluaa pihalle kun se alkaa tuijottamaan tosi häiritsevästi meitä tai nykimään lahkeista ja hihoista. :D

Sujuuko koiran omistaminen hyvin opiskelujen kanssa?

- Remi tuli meille silloin kun olin koulusta joululomalla, joka oli tosi kiva, sillä sain viettää ensimmäiset kolme viikkoa sen kanssa kotona. Mulla oli keväällä muutenkin tosi vähän koulua ja Nikolla on tosi vaihtelevat työajat, joten Remin ei tarvinnut olla pitkiä aikoja yksin. Kesällä välillä meillä sattui työajat Nikon kanssa yhteen, jolloin Remin ois pitänyt olla joku 9h yksin, mutta silloin vietiin Remi joko Nikon vanhemmille hoitoon tai sit äiti tuli meille joksikin aikaa. En oo kokenut, että ois jotenkin hankala käydä koulussa ja töissä ja omistaa koira, kunhan vain huolehtii, että koira ei oo putkeen yksin mitään hirveitä aikoja. 

                                            Miten käyttäytyy (oletettavasti) yksin ollessaan? 

- Leikkii, sillä keittiön matto on usein vähän rullalla tai vinossa ja sohvan koristetyynyt lattialla. :D Remi myös tuhoaa paikkoja ja esim. meidän sohva on jo ihan kauheassa kunnossa.. Lisäksi se on syönyt yhden rahin, mattoa, seiniä, kenkiä, takkien vetoketjuja.. Ollaankin annettu Nikon kanssa Remille lempinimeks tuhonaattori, sillä aina jännitetään kun tullaan kotiin, että mitä se on taas "naattoroinut". Toivotaan todella, että kun Remi kasvaa, se alkais nukkumaan yksin ollessaan.

                                       Kadutko, että hankitte koiran tässä vaiheessa elämää? 

- Voin rehellisesti sanoa, että en oo kertaakaan katunut Remin ottamista. Tietysti oon kironnut ja ollut todella vihainen esimerkiksi silloin, kun sohvasta oli eka kertaa syöty pala irti ja raavittu kangasta pilalle, mutta aina lopulta se Remi on vaan niin ihana, että se saa kaikki tuhoamiset anteeksi. Meillä oli nyt just hyvä vaihe elämässä ottaa koira, koska haluttiin molemmat sitä paljon ja kun ensimmäisen kerran käytiin katsomassa pentuetta, josta Remi oli ja tultiin sen reissun jälkeen kotiin, ei meidän tarvinnut kuin katsoa toisiamme ja molemmat ties, että yks niistä pennuista tulee meille (vaikka siis mentiin ihan vaan katsomaan pentuja huviksemme ja, että näkisimme, millaisia koiria mittelit on). Musta koira pitää ottaa silloin, kun se tuntuu "oikealta", ei siihen sen kummempaa aikaa tai ikää oo.

                                                     Suosituksia mitteliä harkitseville? 

- Kannattaa tutustua rotuun hyvin ennen hankintaa ja miettiä, että millaisia "ominaisuuksia" koiralta haluaa. Mittelit on tosi oppivaisia ja Remi on ainakin varsinainen adhd, joten sen kanssa pitää olla valmis lenkkeilemään ja leikkimään paljon. Lisäksi Remi on aika itsepäinen ja kouluttamattomana se ois varmaan kauhea räksyttäjä, joka tekis mitä itse haluis ja milloin haluis.

          Muuta mitä tulee mieleen koiran hankinnasta ja Remistä noin yleensä tähän mennessä?

- Hmm, oon varmaan jo sanonut kaiken, mitä mulle tulee nyt äkkiseltään mieleen. Tosiaan, mun mielestä koiran ottamiselle ei oo mitään tiettyä aikaa, jolloin se kannattais ottaa vaan kyllä sen sitten vaan tuntee, kun on siihen valmis. Tietysti pitää olla talous sen verran kunnossa, että on varaa maksaa esim. eläinlääkärikulut, jos jotain erityistä sattuu. Myös koiran ruuat on yllättävän kalliita! Niin ja kaikki lelut, joita tekee mieli ostaa usein sille pikku natiaiselle, ihan vaan siksi, että siitä tulee itselle niin älyttömän hyvä mieli, kun näkee, miten koiran silmät oikein loistaa kun se saa upottaa hampaansa uuteen leluun. :D Remistä vielä sen verran, että en ois voinut parempaa koiraa meille toivoa! Remillä on huumorintajua, paljon energiaa ja sympatiaa (nuolee esim. kyyneleet silmistä tai kun olin tosi kipeänä kesän alussa, Remi kävi aina tarkistamassa, että oon hengissä, mutta osas jättää mut muuten rauhaan). Lisäksi Remi on kyllä maailman suloisin hauva ja se on meidän oma rakas pikkuvauva.

Toivottavasti tää postaus miellytti kaikkia tän tyylistä toivoneita! :) Haluun kuitenkin korostaa, että vastasin kysymyksiin ihan omien kokemusten perusteella, enkä todellakaan väitä olevani mikään koira-asiantuntija! Koirien kasvatukseen on paljon erilaisia mielipiteitä ja joku toimii jonkun mielestä ja toisen mielestä se tapa on täysin väärä. Ollaan itse tyytyväisiä siihen, millainen koira Remistä on meidän kasvatuksella tullut sekä Remillä on tosi mukava kasvattaja, joka auttaa asiassa kuin asiassa. :) Jos tulee vielä jotain kysyttävää mieleen niin laittakaa niitä vaan kommenttiboksiin tulemaan! :)