Kuva, kuva & kuva.
Vuosi 2016, missä ihmeen välissä ehdit vaihtua? Jos joulu tuli mun mielestä yllättäen, niin tuli myös uusi vuosikin! Joulunpyhien jälkeen palasin ns. normi arkeen, enkä ajatellut yhtään, että pian juhlitaan vuoden vaihtumista. Yleensä oon ollut joulukuun alusta asti jo tosi valmis uuteen vuoteen, tehnyt suunnitelmia, asettanut tavotteita ja tehnyt lupauksiakin. Nytkin mulla on suunnitelmia tälle uudelle vuodelle, mutta en ollut yhtään valmistautunut siihen, että se alko jo. Hups!
Vuodesta 2015 muistan parhaiten kiireen. Tammikuussa mulla oli vain 1,5 h viikossa koulua ja muutama satunnainen työvuoro sinä aikana, mutta helmikuussa kun aloitin työharjoittelun, olinkin yhtäkkiä kokoajan menossa. Täyspäiväisen harjoittelun lisäksi työt ja koulu, niin ei paljon tarvii miettiä, mihin vapaa-ajan käyttäis, sitä kun hädintuskin oli. No, ajattelin, että tällästä tää on harjoittelun ajan ja sit kesällä helpottaa. Sain harjoittelupaikasta pian työpaikan ja vaikka harjoittelu loppui, työt kyseisessä paikassa jatkui. Kesä tuli ja mulla olikin kaksi työtä. Kesällä tein pitkiä työputkia (18 päivää putkeen oli ennätys) ja ajattelin, että helpottaa sitten, kun töissä on kesäkiireet ohi. Väärin taas. Syksy alko, töissä hiljeni ehkä hieman, mutta mukaan lisättiin opparin kirjoittaminen. Jostain oli pakko tinkiä ja mua ei syksyllä paljon blogin puolella näkynyt. Tein uudestaan sen virheen ja ajattelin, että opparin palauttamisen jälkeen helpottaa. Haha, wrong again, joulu on kiirestä aikaa kaupan alalla ja kun tekee kahta työtä kyseisellä alalla, kiirettä riittää. Vapaapäiviä kertyi ihan muutama ennen joulua ja nyt tässä ihmettelen, missä välissä vuosi vaihtui. Edellinen vuosi meni ihan silmänräpäyksessä ja välillä tää oma tahti vähän hirvittää. Oon kyllä onnellinen, että koulu on ohi, sillä nyt kun lähden töistä, mun ei oikeasti tarvii tehä mitään pakollista ennen seuraavaa työvuoroa.
Kuva, kuva & kuva.
Vaikka viime vuosi oli kiireinen, oli se myös aika mahtava vuosi. Mulla on sellanen väsynyt, mutta onnellinen -fiilis viime vuodesta. Mulle matkustaminen on sellanen juttu, jonka takia jaksan tehdä töitä ja josta haaveilen ja pääsin käymään Tukholmassa ja Tallinnassa. Pieniä reissuja tiukan aikataulun takia, mutta sitäkin tärkeämpiä. Lisäksi ostettiin lentoliput New Yorkiin ja sillä hetkellä muistin, että niiden pitkien työpäivien ansiosta pystyn sanomaan, että keväällä pääsen käymään Nycissä, paikassa, missä oon aina halunnut käydä. Parhaiten vuodesta jäi mieleen myös meille järjestetyt bileet Helsingissä, Yankee Candle -kuvakilpailun voitto, kesäpäivä Lauran ja poikien seurassa, kun käytiin syömässä ihanassa paikassa järven rannalla ja vielä pelaamassa minigolfia ja Blistex happiness media manager -pesti. Nää kaikki oli mahdollista tän harrastuksen, blogin ja valokuvaamisen, vuoksi. Lisäksi vuosi oli mahtava, sillä se oli erilainen, kun edellinen vuosi. Sain uuden työpaikan, joka on iso juttu, sillä toisessa työssä mulle tulee täyteen viisi vuotta tänä vuonna. Uusi työ tässä rinnalla tuo tietysti uusia haasteita ja uusia onnistumisia. Lisäksi valmistuin ja oon nyt ihan virallisesti tradenomi.
Mitä uuden vuoden lupauksia sit tein? Lupaan tehdä enemmän juttuja ihan vaan sen takia, että ne tekee mut onnelliseksi, vähentää puhelimen näpräämistä ja osata sanoa myös ei. Mä syyllistyn tosi helposti sellaisen suorittamiseen ja huomasin ajattelevani koulunkin kanssa, että kohta se on ohi. No, koulu on ohi ja nyt teen töitä, mutta erona on se, että ne työt ei lopu, vaikka niitä kuinka tekee. En voi ajatella, että nyt teen paljon töitä niin sit niiden jälkeen mulla on aikaa tehdä jotain muutakin. Lupaan, että tänä vuonna löydän tasapainon töiden ja vapaa-ajan välille, sillä oon ihan liian monta kuukautta elänyt niin, etten oo huomannut edes, että aika on kulunut, sillä joka päivä herätessä eka ajatus on ollut, mihin meen töihin ja moneen. Vapaapäiviä ei kauheesti oo ollut ja en oo osannut oikein nauttiakaan niistä. Tänä vuonna annan enemmän aikaa itselleni ja tärkeille ihmisille, sillä vaikka tykkään olla töissä, se ei tuo tarpeeksi niitä hetkiä, joita on mukava muistella jälkikäteen. Mun on pakko myös opetella sanomaan ei ja pitää kiinni myös niistä vapaapäivistä. Tiedän, että oon onnekas, kun saan tehdä paljon töitä, mutta jokainen tarvitsee myös vapaata. Tää unohtuu multa ihan liian usein!
Lisäksi lupaan vähentää puhelimen ja yleensäkin somen käyttämistä. Oon huomannut, että kun tulee töistä kotiin, on helppo vaan istahtaa sohvalle ja selata puhelinta parikin tuntia ja mennä sit nukkumaan. Sit valitan, ettei mulla oo töiden lisäksi aikaa tehdä mitään muuta, kun se aika töiden jälkeen menee niinkin turhaan, kuin Facebookin ja instagramin selaamiseen. Kun miettii esim. viime kesää ja mitä teki, muistaa joitain kivoja juttuja töistä ja työkavereiden kanssa tapahtuneita hauskoja juttuja ja ihania hetkiä kavereiden kanssa auringossa ja kahviloissa, mutta eihän niistä, mitä oot siellä instagramissa esimerkiksi nähnyt, jää mitään mieleen. En oo varmaan koskaan miettinyt, olipa se ihana päivä, kun näin mun feedissä niin monta kivaa kuvaa ja tykkäilin niistä kovasti. Ei, somessa vietetty aika ei jää mieleen, eikä siitä jää käteen muistoja, jotka lämmittäis mieltä. Somea ei voi välttää ja onhan mun blogikin nimenomaan sitä sosiaalista mediaa ja käytän ja haluan käyttää aikaa tähän, mutta rajansa kaikella. Inhottavinta on tajuta nukkumaan mennessä, että se toinen istui koko illan sohvan toisessa päässä, mutta ette jutellut muutamaa sanaa enempää, koska molemmat tuijotti puhelimen ruutua. Kivoja hetkiä ja tapahtumia on kiva jakaa instagramissa, mutta eihän niitä hetkiä synny, jos aika kuluu turhaan muiden kuvia selatessa. Tää on myös se syy, miksen oo ladannut snapchatia. En halua yhtä uutta appia, mihin tuhlata aikaa.
Kuva, kuva & kuva.
Näiden lupausten lisäksi mulla on tavoite vuodelle 2016: olla onnellinen. Haluan kerätä niitä hetkiä, joita myöhemmin ajatellessa alkaa väkisin hymyilyttämään. Ne voi olla isoja ja pieniä. Mun ehkä yks parhaimmista muistoista on sellanen, kun maataan Nikon kanssa ilmapatjalla järvellä ja otetaan aurinkoa. Aika pieni juttu ja käytännössä toteutettavissa ilmaiseksi, mutta muistan kuinka aattelin sen hetken olevan täydellinen: 30 asteen helle, mökki ja järvi ja just se ihminen siinä vieressä, jonka haluaakin olevan siinä. Niin, ja tästä on aikaa sellaset viis vuotta ja se jaksaa edelleen lämmittää mieltä.
Mulla on myös konkreettinen menetelmä, jolla tähtään edellämainittuun tavoitteeseen, oon nimittäin mukana
Unelma Itsestä Online -valmennuksessa. Kun ensimmäisen kerran sain viestiä, jossa kysyttiin halukkuudesta lähteä mukaan valmennukseen blogiyhteistyön kautta, mun eka ajatus oli, etten ehdi. Sit pari päivää meni ja valmennus pyöri mun mielessä ja tajusin että kaiken kiireen keskellä oon kyllä laiminlyönyt sen oman hyvinvoinnin ihan täysin ja nyt jos koskaan mulla on mahdollisuus Unelma Itsestä Online -valmennuksen kautta keskittyä myös itseeni. Uskon, että tän valmennuksen avulla mulla on vieläkin parempi mahis saavoittaa mun tavoite tälle vuodelle eli olla onnellinen. Valmennus alkaa ensi maanantaina ja kestää neljä kuukautta ja en vielä edes itse tiedä, mitä kaikkea tuleman pitää. Kirjoittelen teille ajatuksia varmasti lisää tänä aikana! Jos joku teistäkin kaipaa vielä kannustinta, jolla tehdä tästä vuodesta mahtava ja haluatte parantaa omaa hyvinvointianne, koodilla undermyumbrella saatte -15% alennuksen kaikista tuotteista
http://www.unelmaitsesta.fi -sivustolta. Koodi on voimassa 18.1. asti.
Eiköhän näillä puheilla oo hyvä toivottaa vuosi 2016 vihdoin tervetulleeksi!