Juoksulenkkien pelastaja

Olen mukana Indiedaysin ja Vermanin yhteistyökampanjassa ja sain mukaani keväisestä Inspiration daystä Vermanin tuotepaketin, joka sisältä paljastui paketit Rela Tabseja, Melarestia, Aurinkokapseleita ja Wonderm Blister Defenceja.  Koska Suomen säät on nyt ollut mitä on eikä lähdetty alkukesästä minnekään reissuun, päätin testata ensimmäisenä paketissa tulleita rakkolaastareita eli Wonderm Blister Defenceja. 

Mulle tulee joka ikinen kerta rakko toiseen jalkapohjaan, sillä mun toinen jalkaterä kääntyy hieman sisäänpäin ja lenkkarit hankaavat jalan sisäreunaa. Tavalliset laastarit irtoavat ensimmäisten viiden minuutin aikana, joten lähdin testaamaan Wonderm Blister Defenceja mielenkiinnolla. Laastareiden luvataan ehkäistä rakkojen muodostumista, suojata jo muodostunutta rakkoa ja kiinnittyä uudelleen. Lisäksi laastarin pinnassa olevien reikien ansiosta, se on hengittävä.

No, toimiko tää laastari? Toimi! En tuntenut laastaria lenkin aikana ollenkaan ja kun tulin kotiin, rakkoa ei toisiaankaan ollut jalassa. Laastari oli kuitenkin hieman mennyt ryttyyn, mutta kuten jo sanoin, en tuntenut siitä huolimatta koko laastaria lenkin aikana. Laastarista tulee siis ehdottomasti luottojuttu juoksulenkille lähtiessä! 

Käykäähän kurkkaamassa täältä muut aiheeseen liittyvät postaukset! :)

ps. Nyt on muutto jo voiton puolella ja melkein kaikki tavarat löytäneet uudet paikkansa! 

Tässä on Kaapo

Käytiin tänään Lauran kanssa tapaamassa meidän kummipoikaa ensimmäistä kertaa, nimittäin Sariannen Bichon Frisé -rotuista Kaapo-vauvaa! Kaapo tuli vasta viime viikolla kotiin, joten koiruli oli vielä niin pieni ja pehmoinen, että en kestä. Suloinen ulkokuori piti kuitenkin sisällään aikamoisen riiviön. ;D

 

Oon varma, että Remistä ja Kaaposta tulee vielä kavereita! On koiranpennut vaan niin ihania. Koiranpennuista puheenollen, Remi saa pentuja vähän ajan päästä! Tai no, siis eräs tyttökoira saa pennut ja Remistä tulee isi. En malta oottaa, että pääsen näkemään Remi juniorit ja veikkaan, että mun sydän sulaa niille.. Ihanaa!

ps. Ilmeisesti bloggerin lukulista ei ala toimimaan enää entiseen tapaansa, joten suosittelen, että lisäätte lempparibloginne blogloviniin, jotta pääsette seuraamaan niitä totuttuun tapaan. Mun blogin löydätte bloglovinista sivupalkin painikkeen kautta tai TÄSTÄ linkistä. :)

Love ya!

Vietettiin 12.6. meidän kuusvuotispäivää, ihan uskomatonta, miten aika on vaan kulunu! Aikaisempina vuosina ollaan käyty aina ravintolassa syömässä, mutta tänä vuonna päätettiin tehdäkin ruokaa yhdessä, sillä oltiin edellisellä viikolla juuri käyty ravintolassa. Oikeestaan näin olikin paljon kivempi, sillä ympärillä ei ollut tuntemattomia ihmisiä ja saatiin olla ihan kahdestaan. Tietty Remi oli kotona ja piti huolen, että lattiat pysyi siistinä, kun kokatessa tippui ruokaa lattialle. Tehtiin itse alusta asti valkosipuli-kermaperunoita, pihviä ja salaattia. Jälkkäriks meillä oli herkkuja ja syömisen jälkeen vietettiin mukavan rento ilta telkkarin ääressä. Otettiin myös perinteisten vuosipäiväkuvien sijaan selfietä, ihana päivä! ♥

Ps. Näyttääkö teilläkin blogger vain yhden uuden postauksen kerrallaan siinä lukulistalla? Mulla näyttää ja vitsi miten ärsyttävää, kun ei tiedä, missä blogeissa ois uutta luettavaa!

Midsummer

Moi! Toivottavasti teillä kaikilla oli mukava Juhannus, mulla ainakin oli! Vietettiin perjantai Kallen luona paljussa, tai no, mentiin paljuun Ninnin kanssa heti kun se oli hieman jäähtynyt, sillä pojat oli lämmittänyt sen melkein 50 asteiseksi. Lauantaina oli mun synttäripäivä ja käytiin mun äitin luona, jossa oli myös Suomeen palannut Laura-serkku ja illalla suunnattiin iskän luokse mökkeilemään. Juhannuksena pitää olla ehdottomasti poissa kaupungista, jos se on vaan mahdollista! 

Blogi on ollut tällä viikolla aika pahasti taka-alalla, sillä kaikki ylimääräinen aika on mennyt tavaroita pakatessa, sillä meillä on ensi lauantaina muutto! Huomenna mulla alkaa kuitenkin loma ja huonosta säästä huolimatta aion nauttia vapaasta ja kirjoitella teillekin ahkerammin. :)

My birthday party

Mun synttärit osuu melkein joka vuosi Juhannukselle, jolloin kaikki kaverit pakenee kaupunkia mökeille ja sukulaisille, joten vietetään mun synttäreitä usein etukäteen. Niin tänäkin vuonna, nimittäin juhlittiin eilen mun synttäreitä! Oltiin alkuilta meillä ja meillä oli niin kivaa, että suunnattiin vasta keskiyön jälkeen keskustaan. Päädyttiin Escapeen tanssimaan ja tultiin Nikon kanssa kotiin vasta neljän jälkeen. Illan tavoitteena oli tehdä drinksuja, viettää kiva alkuilta meillä, päästä tanssimaan ja kävellä auringonnousussa takaisin kotiin. Tavoitteet täytetty! Aamulla olo ei ollutkaan enää niin hehkeä ja voin kertoa, että ei käynyt kateeks Nikoa, joka lähti neljän tunnin yöunien jälkeen töihin.. 

Tehtiin ensimmäistä kertaa jenkkileffoista tuttuja jell-o shotteja ja ne oli musta aika mielenkiintoisia! :D Mä vihaan kaikkia hyytelöitä, kiisseleitä ja kaikkea, jotka muistuttaa niitä, mut kun yritin unohtaa, miltä noiden koostumus tuntui suussa, ne oli hyvänmakuisia. Pitää tehdä ehdottomasti uudestaan joskus!

My weekend

Vietin viikonloppuni mukavissa merkeissä, nimittäin eilen oltiin Lauran ja Joonaksen luona grillibileissä. Ruoka oli tosi hyvää ja sitä oli pajon! Harmi vaan, että sää oli niin harmaa, että ei voitu olla ulkona. Kivaa kuitenkin oli. :) Usein tulee vaan oltua viikonloput kotona, kun oon melkein aina töissä, mutta hyvin sitä ehtii tehdä kaikkea kivaa töidenkin jälkeen! 

Ajatus ei kulje nyt yhtään, joten ehkä parempi laittaa kone pois ja keskittyä kokonaan taustalla pyörivään OC:hen! Heippa. :)

Tanning

Vietettiin tänään Lauran ja Sariannen kanssa kiva päivä rannalla, pidettiin piknikkiä ja otettiin aurinkoa. Ei huono ilma, seura ja eväät viettää vapaapäivää! ♥

Mulla on ollut muutenkin ihana päivä: heräsin myöhään eli kasilta (se on myöhään kun töihin herää aina viideltä!), syötiin kerrankin Nikon kanssa aamupalaa yhdessä, makoiltiin tyttöjen kanssa ruskettumassa monta tuntia ja tultiin Lauran kanssa vielä meille. Saatiin Sariannen kanssa vakuutettua Laura VIHDOIN katsomaan Gossip girliä ja katsottiinkin Lauran kaa siitä yhdessä ensimmäinen jakso ennenkuin lainasin mun tuokkarit sille. Nyt sit syön jätskiä, katon OC:tä ja teen tätä postausta. Jos tällaisia päivä  mahtuu useampi mun kesään, voin vaikka vannoa, et tästä tulee täydellinen kesä!

Toivepostaus: Who I really am?

Olen sosiaalinen, avoin ja oma-alotteinen, niinkuin varmaan jokainen suomalainen, ainakin CV:n mukaan. Tulen helposti toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja olen motivoitunut työskentelemään toivottujen tavotteiden saavuttamiseksi, kuten kaikki muutkin. Harvoinpa sinne CV:hen tulee kirjoitettua: olen kärttyinen nälkäisenä, tunnen oloni epävarmaksi uusien ihmisten seurassa ja välillä usko omaan tekemiseen saattaa horjua. Vähän sama juttu blogin kanssa, harvoin tulee tarvetta kertoa niistä omista huonoista puolistaan ja luonteenpiirteistä teille lukijoille, sillä silloin, kun paljastaa muille, mistä on itsessään epävarma, altistaa itsensä niille ilkeille anonyymeille. Yleensä niiden kommentit eivät haittaa, mutta se johtuukin usein siitä, että haukku ei osu arkaan paikkaan.

kuva, kuva, kuva

Oon saanut monia kommentteja siitä, kuinka positiivinen ihminen oon. Niinhän mä oikeesti oonkin ja yleensä nään asioissa sen hyvän puolen. Välillä mullakin on niitä huonoja päiviä, tai viikkoja, jolloin positiivisuus on jossain kaukana. Viime kesänä meidän Turkin reissun jälkeen sain jonkin rajun mahataudin ja siihen lisäksi mun mummo joutui sairaalaan. En nähnyt missään mitään positiivista ja Niko ja kaverit saikin vakuutella mulle päivittäin, kuinka kaikki on lopulta hyvin. Silti te lukijat näitte täällä blogissa sen saman positiivisen Saran, sillä en halua tehdä tästä blogista sellaista, että teille tulee postauksen lukemisen jälkeen huono fiilis. Tai, että mä käytän blogia siihen, että puran ne ärsyyntymisen tunteet tänne. Musta se on hyvä piirre, että on positiivinen, mutta välillä pitäis muistaa, että on ihan ok näyttää myös sitä ei-niin-positiivista puolta itestään jos siltä tuntuu. 

kuva, kuva, kuva

Pidän itseäni myös sosiaalisena ihmisenä ja sellasen kuvan saattaa musta tän bloginkin välityksellä saada, sillä "juttelenhan" täällä monille tuntemattomille ihmisille ihan vapautuneesti. Mun on helppo jutustella myös kasvokkain tuntemattomille ihmisille esimerkiksi koulussa vaikka jonkin ryhmätyön parissa, mutta en voi väittää, että mua ei silti jännittäis sosiaaliset tilanteet. Vaikka vaikutankin reippaalta ja hymyilen leveästi, silti mietin aivan liian usein ja aivan liian paljon sitä, mitä muut oikeasti musta aattelee. Ja tietysti luulen, että muut aattelee musta jotain negatiivista. Toisaalta uskallan olla tuntemattomienkin ihmisten seurassa oma itseni, mutta toisaalta oon ehkä vähän "laimeempi" versio itsestäni, sillä pelkään muiden suhtautumista. Tiedän, että muiden mielipiteistä ei tulisi välittää, mutta välitän silti. Luulen, että ihmiset näkee mussa ensimmäisenä vain ne kaikki huonot piirteet ja asiat, joista en ite pidä itessäni. Hassua, sillä enhän mä itekään eti muissa virheitä ja vikoja vaan uuteen ihmiseen tutustuessani huomaan usein ensimmäisenä kauniin hymyn tai hienot vaatteet.

kuva, kuva, kuva

Oon myös sellainen ihminen, joka ajattelee asioita paljon. Tai lähinnä "jossittelen" kaikkea mielessäni. Mietin kaikesta hyvät ja huonot puolet, mitä muut ajattelevat asiasta, mitä tapahtuu tulevaisuudessa tai miten joku päätös vaikuttaa johonkin toiseen asiaan. Oon kirjottanut tästä mun tavasta jahkailla tänne ennenkin ja yritän kovasti päästä tästä tavasta eroon. Yritän ehkä liikaa hallita kaikkea, mitä tapahtuu ja välillä mun on tosi vaikea vain luottaa siihen, et asiat järjestyy. Onneks Niko on enemmän tällänen ihminen, joka menee enemmän sydämen kuin järjen mukaan ja se on pakottanut muakin luottamaan enemmän siihen, että lopulta kaikki on hyvin. Vihaan isojen päätösten tekemistä, esimerkiksi kun mietittiin otetaanko Remi vai ei, itkin vähän väliä, kun olin ihan sekasin siitä, kun en tiennyt mitä päättää. Mä teen mun päätöksiä ihan liikaa järjen mukaan. Haluisin olla sellanen spontaani ihminen, joka nauttii siitä, ettei tiedä, mitä tulevan pitää. Oikeasti mä taas haluan tietynlaista varmuutta, tietoa siitä mitä tulee tapahtumaan, millon ja onnistuuhan suunnitelmat varmasti. Tänne blogiin saatan kirjoittaa "yllätys, me lähetään Lontooseen huomenna!", vaikka todellisuudessa reissua on suunniteltu jo pitkään ja oon ahistunut jo miljoona kertaa siitä, kun en tiedä, millä lennoilla mennään, missä hotellissa majoitutaan tai sattuuko just silloin joku luonnonmullistus, jonka takia ei päästä lähtemään. Haluan tietää kaikesta kaiken ja en tykkää ikävistä yllätyksistä. Toisaalta haaveilen välillä siitä, että joku vaan yllättäis mut ja veis vaikka spontaanisti kahville. 

kuva, kuva, kuva

Nyt tätä postausta kirjottaessa mulla on sellanen olo, miks mä jaan tän kaiken teidän kanssa. Ketä tällänen teksti muka inspiroi tai ylipäätään kiinnostaa? Ite tykkään lukea eniten blogeja, joissa kirjoittaja panostaa visuaalisesti hienoihin kuviin. Toisaalta oon lukenut niin monta hienoa ja syvällistä kirjotusta eri blogeista, jolloin kuvat on ollut vain täytettä tekstin välissä. Toivon, että tää teksti nyt vastas ees vähän siihen, mitä toivoitte. Ainakin voin sanoa, että kirjoitin tän tekstin rehellisesti ja kaunistelematta, vaikka ei omia huonoja piirteitä oo kauheen kiva pohtia. :D
Onks teillä joku sellainen piirre tai tapa, josta ette itessänne tykkää? 

My new tattoo

Kuten tarkkasilmäsimmät teistä jo edellisestä postauksesta huomasivatkin, kävin torstaina ottamassa toisen tatuoinnin. Aika pian ensimmäisen tatskan jälkeen keksin, että haluaisin käsivarteen jonkin tekstin ja tässä vuoden aikana toi paikka onkin vaihdellu paljon, kunnes sit lopulta päädyin siihen, et on se käsi sittenkin se, mihin seuraavan tatuoinnin haluan.

 

Ensin mietin pitkää erästä lausetta, mutta sitten viime kesänä keksin, että haluaisin tatuoida sanan "hope". Pitkään pidin kyseistä sanaa mielessä, mutta sit törmäsin instagramissa tosi nättiin ja siroon believe-tatuointiin ja rupesin miettimään enemmän noitten sanojen merkitystä. Niissä on musta vähän samantyylinen tarkotus, erona vaan se, että sanassa hope sä vaan toivot, että jotain hyvää tapahtuis, mutta et usko, että voit vaikuttaa siihen itse, kun taas sanassa believe sä uskot, että voit itse vaikuttaa asioihin, kunhan vaan uskot ittees tai uskot siihen, että hyviä asioita tapahtuu. En tiiä, saitteko mun ajatuksesta yhtään kiinni? Believe tuo mulle uskoa itseeni ja omaan tekemiseen.

Joku saattaa pitää mun tatuointeja (edelliseen tatuointipostaukseen tästä) tosi kliseisinä, mutta tärkeintä on, että niillä on mulle merkitystä. Tykkään myös siitä, että nää mun tatuoinnit näkyy usein, mutta toisaalta harvoin! Pystyn hyvin peittämään ne vaatteilla ja esimerkiksi töissä ne ei näy ollenkaan (paitsi nyt, sillä työpaidan hiha hankaa tuota uutta tatuointia, joten mun on pitäny kääriä toinen hiha ylös). Se on hauska kattoa asiakkaiden ilmeitä, kun ne kattoo kahteen kertaan mun käsivartta: miettii varmaan, että onko toi teksti ollut tossa aina. :D

Viimeksi otin tatskan yhdessä Ninnin kanssa ja tällä kertaa mulla oli mukana Enna! Enna otti ihan sairaan siistin kuvan olkavarteen (näätte sen tästä) ja nyt mä vaikutan ihan nössöltä verrattuna Ennaan, haha. 

Mutta mitäs tykkäätte? :)