By night

Mä oon aina vähän "pelännyt" pimeää. Tiiättekö, en yhtään viihdy ulkona pimeällä vaan mielummin käperryn viltin alle kotona tai oon muualla sisällä. Suomen kesässä parasta onkin valoisat yöt! Tuolla New Yorkissa huomasin kuitenkin yhden oudon jutun, nimittäin mä nautin olostani tuolla, kun ilta hämärty ja kaikki valot pääsi oikeuksiinsa. Mulla ei ollut kiire nukkumaan tai takasin hotellille vaan tosi hyvä fiilis kiertää tota paikkaa myös pimeällä. Esimerkiksi Lontoossa mä en kauheesti viihtynyt ulkona pimeällä, vaikka toki siellä oli myös talvi ja kylmä silloin, kun viimeks siellä oltiin. Nycissä mulla oli myös tosi turvallinen olo, vaikka kuljettiin myös illalla metrolla tai käveltiin kaduilla (okei, en ois halunnut käyttää metroa illalla, mutta mut ylipuhuttiin eikä se sit ollutkaan paha!). Me ei kuitenkaan liikuttu missään syrjäisillä alueilla eikä käytetty metroa puolenyön jälkeen, mutta silti yllätyin siitä, miten tykkäsin tästä kaupungista myös illalla. Ehkä jopa vähän enemmän kuin päivällä, jos siis puhutaan ihan vaan siitä, miltä kaupunki näyttää! Tuolla oli kuitenkin joka paikassa muitakin ihmisiä ja niin kirkkaat valot esim. Time Squarella, että eihän siellä niin pimeää ollut kuin Suomessa.

ps. KIITOS kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille. ♥ Ootte ihan parhaita ja jokainen kommentti sai mut hymyilemään ja tsemppas jatkamaan tätä hommaa, mistä tykkään. 

Tell me...

Te käytte täällä, mutta teistä ei kuulu mitään, joten aattelin, että nostan kissan pöydälle! Ymmärrän, että aina ei jaksa kommentoida, sillä luen itsekin blogeja ja klikkaan seuraavaan tekstin luettua ja kuvat katsottua, mutta samalla ymmärrän myös, miten paljon se kommentti piristää. Se kommentti kertoo, että postaus herätti jotain ajatuksia eikä sen tarvitse aina sisältää sen kummempaa merkitystä. Musta on hauska lukea ajatuksia, jotka heräs postauksesta, vaikka ne ei suoranaisesti kommentoi asua/kuvia/tekstiä. Bloggaamisessa parasta on se vuorovaikutus teidän kanssa ja ilman niitä kommentteja tulee helposti sellanen olo, et höpisen täällä ihan itsekseni. Lisäks kommentoimattomuudesta tulee helposti myös sellainen olo, ettei postaus kiinnostanut teitä lukijoita.

Tästä päästäänkin kätevästi siihen, että haluaisin kuulla, millaiset postaukset teitä kiinnostaa eniten! Mitkä on sellaisia, joita innolla luette ja ootatte ja mitkä taas sellaisia, että skippaatte suosiolla? Tai oisko teillä jotain muuta palautetta mulle? :) Itseäni vähän ärsyttää mun oma postaustahti, mutta työt  vie yllättävän paljon aikaa viikosta, heh. Toisaalta sellaisten postausten jälkeen, mistä tykkäilette tai kommentoitte saa aina kunnon inspiraatiopuuskan blogin suhteen, joten nyt saa avata sanaisen arkkunsa ja esittää toiveita!

Top of the Rock

New York kuvia sunnuntai-iltaan! Mun ehdoton lempparinähtävyys oli kuvien Top of the rock, sillä sieltä maisemat oli upeat! Kaikki meistä odotti tätä paikkaa kovasti ja jätettiinkin se viimeiseen iltaan. Näitä samoja maisemia on tullu kateltua muiden blogeista, netistä ja telkkarista miljoonia kertoja, mutta silti se oli vaan jotenkin niin mahtavaa nähdä noi maisemat ihan omin silmin. Mun tekee jotenkin vähän jopa pahaa kattoa näitä kuvia, sillä haluisin tuonne takasin niin kovasti! Samalla mulla on vähän sellanen epätodellinen fiilis, et oonko oikeasti käynyt tuolla, mut onneks on kuvat todistusaineistona, heh.

Yks superkiireinen viikko mulla tosiaan takana. Se on jännä, vaikka mulla on kiire ja paljon töitä, silti en stressaa ja ajattele, et oon kiireinen, niinkuin esim. koko viime vuoden. Se, että työ on sellasta, mitä ihan aidosti haluaa tehdä, vaikuttaa niin paljon! Edes se huomisen 4:30 herätys ei tunnu niin pahalta, kun on innoissaan siitä, mitä aamulla tekee töissä. Mutta tosiaan, aamulla on sen verran aikainen herätys, että mun ei ehkä pitäis enää roikkua koneella tähän aikaan... Mutta kun valosat kesäyöt houkuttaa valvomaan! 

Ihanaa uutta viikkoa kaverit. ♥