Vihdoin valmistunut

En jotenkin vieläkään oikein tajua sitä, että oon valmistunut, vaikka siitä on jo yli puoli vuotta! Mulla on nyt ammatti ja ihan oikeasti mun ei tarvitse opiskella enää. Täytyy kyllä sanoa, että tätä vaihetta oon kyllä oottanutkin, mut nyt kun se koulu on oikeasti ohi, tuntuu, että se meni niin nopeasti etten edes huomannut. Naurettiin Lauran kanssa viime syksynä, että meidän pitäis ihan kohta valmistua ja siltikin meinattiin eksyä, kun etsittiin jotakin tietokoneluokkaa. 

Ootte laittanut aina tasaisin väliajoin kysymyksiä liittyen mun opiskeluun ja suurin osa liittyy siihen, millaista se opiskelu oikeasti on. Ammattikorkeakouluopiskelu oli ihan täysin erilaista kuin esim. opiskelu lukiossa, kaikesta täytyy ottaa selvää itse ja selitykseksi ei riitä, etten tiennyt. Lisäksi työtä on paljon, jos haluaa valmistua ajoissa, sillä usein joutuu tekemään töitä opintojen ohella. Opiskelu on rankkaa ja turhautumisia tulee usein. Toisaalta, jos osaa valita itseään kiinnostavia kursseja ja on löytänyt oman alansa, pääsee jo paljon helpommalta! Ekana vuonna käydään kursseja liittyen oikeastaan kaikkiin töihin, mitä tradenomi voi tehdä kirjanpidosta markkinointiin. Silloin musta tuntu, että tää opiskelu on ihan samanlaista puurtamista kuin lukiossa. Ekan vuoden jälkeen pakollisia opintoja ei kuitenkaan oo ja saa opiskella ihan sitä, mitä itse haluaa! Mä kävin muoti- ja vähittäiskaupan kärjen, jolloin mulla oli muutamia tähän kärkeen liittyviä pakollisia kursseja, mutta melkein jokainen niistä oli sellaisia, jotka olisin muutenkin valinnut. Yhdellä kurssilla esim. opiskeltiin eri vartalotyyppejä ja suunniteltiin valitsemallemme julkkiksille asut kastejuhlaan ja hienoon iltajuhlaan etiketin mukaan. Jos ei kuulu johonkin kärkeen, suosituille kursseille on välillä vaikea päästä mukaan. Oisin halunnut opiskella enemmän markkinointia, mutta ne kurssit täyttyi ihan liian nopeasti!

Kaikki mun läheiset tietääkin, miten oon vannonut etten opiskele enää ikinä täyspäiväisesti ja kysymys siitä, aionko jatkaa seuraavaksi opiskeluita, saa multa lähinnä silmienpyörittelyä ja hymähdyksiä vastaukseksi. Viimeistään harjoittelussa mulle tuli sellainen olo, että tiedän jo perustietoja tarpeeksi ja haluan päästä vain oppimaan työelämän kautta ja tekemään töitä. Työt tarkoittaa sitä, että on mahdollisuus tienata ja päästä matkustamaan ja kokemaan mahtavia juttuja. Muutenkin tuntui, että opiskelu ja työntekeminen yhtäaikaa on ihan liian rankkaa, sillä vapaa-aikaa ei kauheasti oo, viikonloput ja kesä kun menee töissä. Lisäksi yks, mistä ahistuin ihan kauheesti oli opintotukien tulorajat, sillä en todellakaan pystynyt tekemään töitä niin paljon, ettei tukia olisi ollut järkevää nostaa, mutta toisaalta jouduin laskemaan ja miettimään työvuoroja niin, ettei Kelan rajat tuu vastaan. Tästä oon kaikista onnellisin nyt, saan tehdä töitä just niin paljon kuin haluan, eikä kukaan kysele mitään, heh. 

Vaikka toisaalta olin tosi valmis pääsemään jo koulusta pois ja esim. opparin kirjoittaminen tuntui ajantuhlaukselta ja ärsytti, on tosi hassua etten oo enää opiskelija. Nyt vasta tuntuukin vanhalta, apua! Pidin välivuoden lukion jälkeen, mutta silloin tiesin, että tulisin opiskelemaan vielä jotain, mutta nyt on todennäköistä etten tuu opiskelemaan mitään pitkään aikaan. Tiedän, etten voi sanoa enää koskaan, sillä tietoja pitää päivittää ja itseään kehittää työelämässäkin, mutta ainakaan vapaaehtoisesti en haluis täyspäiväiseksi opiskelijaksi enää. Ensimmäistä kertaa elämässä ei oo mitään tiettyä suuntaa, mihin menee, kuten ala-asteen jälkeen yläasteelle, sieltä lukioon ja sieltä johonkin korkeakouluun vaan periaatteessa kaikki on auki. Oon tosi onnekas, että mulla on tällä hetkellä työ enkä valmistunut työttömäksi, mikä on hamittavan yleistä. Mulla on myös tavoitteita ja unelmia töiden suhteen, mutta toisaalta oon iloinen, että kaikki on avoinna. En haluakaan liian tarkkaan miettiä, mitä tuun tekemään seuraavaksi vaan katon vähän, mihin tie vie. 

Oon pantannut tän tekstin kirjoittamista tarkoituksella, sillä syksyllä vihasin kaikkea opiskeluun liittyvää, sillä stressitasot oli ehkä hieman korkealla opparin takia. Nyt, kun se vaihe on ohi ja paperit saatu, fiilis on paljon positiivisempi mun opiskeluista, vaikka meen niin paljon mielummin aamulla töihin, kuin kouluun. Itseasiassa sitä, että näkisin kavereita joka päivä on jo tullut ikävä! Onneks mulla on ihania työkavereita, jotka piristää jokaista päivää, mutta on tosi hassua, etten maanantaina pääsekään vaihtamaan Lauran kanssa viikonlopun kuulumisia. Tutustuttiin lukion alussa ja ollaan siitä asti nähty lähes päivittäin, joten nyt kun nähdään, tuntuu että on niin monta kerrottavaa asiaa mielessä, ettei niitä kaikkia ehdi kertomaan! 

Loppujen lopuksi opiskeluaika oli sellainen vaihe, mitä en vaihtais pois. Mun opiskelu ei ollut sitä perinteistä jokaviikkoista opiskelijabileissä käymistä ja nuudelilla kituuttamista, mutta oon iloinen, että voin sanoa olleeni opiskelija. Kävin kuitenkin ihan tarpeeksi monissa bileissä, käytin haalareita ja haaveilin lottovoitosta, sekä pääsin koulun kautta toteuttamaan mahtavia projekteja ja käymään Kööpenhaminan muotimessuilla ihanien tyttöjen kanssa! Opin asioita, joita oon oikeasti käyttänyt töissäni, oon haaveillut yrittäjyydestä, kehittynyt esitelmien pitämisessä ja ryhmätöiden tekemisessä, sekä saanut uusia tuttavuuksia. Ja hei, ilman opiskeluita en ois varmasti päässyt harjoittelun kautta töihin nykyiseen työpaikkaani, jonne on joka aamu kiva mennä. Vaikka välillä meinas usko loppua, en vois olla tyytyväisempi, että kävin jamkissa liiketalouden koulutusohjelman muoti- ja vähittäiskaupan kärjessä. En lukion jälkeen tiennyt ihan tarkkaan, mitä haluan tehdä isona ja mulle sanottiin, ettei kaupallisen alan opiskelulla oikein voi mennä pieleen ja nyt voin sanoa ihan samaa! En vois kuvitellakaan itseäni toiselle alalle ja vaikka tradenomeja on ihan älyttömästi niin silti haluan olla ylpeä valmistumisestani. Mä tosiaan tein sen!

Pyysin teiltä alkuvuodesta kysymyksiä tähän aiheeseen liittyen ja niitä tuli niin paljon, että vastaan niihin omassa postauksessaan (julkaisen sen ens viikolla, eli ihan näin kauan siinä ei tällä kertaa mee, heh). Eli nyt ehtii vielä laittaa kysymyksiä tulemaan liittyen tähän aiheeseen! Pahoittelut, kun jouduitte tätä odottamaan ja kiitos kun ootte odottanut. ♥