I choose to be happy

Bloggerin etusivu näyttää, että viimeisin teksti julkaistu 2.2.2016. Pidin näköjään puolentoista kuukauden blogitauon ihan suunnittelematta tai sitä suurempia miettimättä. Oon kirjoittanut blogia kohta viisi vuotta enkä oo kertaakaan ollut näin pitkää aikaa postaamatta. Ihan hullua. Kun mietin mun viimeistä vuotta niin ei ihme, että blogitauko tuli jossain vaiheessa - hassua tästä tekee se, että tauko tuli heti, kun mulla alkoi olemaan myös vapaa-aikaa töiden lisäksi. Jotenkin ihmeellisesti oon saanut pidettyä postaustahtia tähän asti yllä, vaikka vuorokauden tunnit on ollut aika kortilla.

Mitä mulle sit kuuluu? Isoin muutos, mitä tässä postaustauolla on tapahtunut on se, että irtisanouduin mun toisesta työstä, siitä jossa oon viimeiset viisi vuotta viettänyt. Mietin sitä päätöstä pitkään ja lopulta tulin siihen tulokseen, että mäkin tarviin vapaa-aikaa ja vuosi kahden työn (ja opiskelun) kanssa tasapainotellessa on ollut kaikkea muuta kuin helppo. Tavallaan ei oo pystynyt panostamaan kumpaankaan työhön täysillä ja joka aamu herätessä ensimmäinen ajatus oli, mihin meen tänään töihin ja moneen. Sit tähän päälle vielä ne päivät, kun ensin oot aamukuudesta iltapäivään toisessa paikassa ja sit meet vielä iltavuoroon toiseen paikkaan. Vaikka päätös irtisanoutumisesta ei ollut helppo, oon kyllä onnellinen, että uskalsin sen tehdä, mieli on nimittäin ollut paljon kevyempi sen jälkeen! 

Kuten kerroin jokin aika sitten, oon mukana Unelma itsestä online -valmennuksessa. En kerro tästä valmennuksesta teille nyt, koska mun pitäisi, vaan siksi, että tuo valmennus on oikeasti auttanut mua saamaan elämää juuri oikeeseen suuntaan ja asioita järjestykseen pään sisällä. Valmennuksen alussa täytettiin työkirjasta "onnenpyörä", johon merkittiin pisteillä, miten tietty osa-alue elämästä menee. Osa-alueita oli mm. ystävyyssuhteet, parisuhde, työtilanne, raha-tilanne, itseluottamus jne ja jos tuntui, että osa-alueella menee hyvin, piste tuli ympyrän ulkokehälle ja jos huonosti, piste tuli lähelle ympyrän keskiosaa. Nää pisteet yhdistettiin ja näin sai kuvan siitä "pyöriikö" tää onnenpyörä tasapainoisesti. Heh, mulla pyörä ei ois kyllä pyörinyt mihinkää, nimittäin elämä ei todellakaan ollut tasapainossa. Viimeinen vuosi on tosiaan menty ihan aamusta iltaan, viime heinäkuun jälkeen olin viettänyt kolme vapaata viikonloppua, joista kaksi oli täynnä suunnitelmia ja sen takia vapaita töistä ja esim. tammikuussa mulla oli vain neljä päivää vapaata. Syy, miks mua ei oo täällä blogin puolella näkynyt, on se, että oon vihdoin panostanut just kaikkeen siihen, mitä oon laiminlyönyt ihan liian kauan: oon nähnyt ystäviä ja laittanut liian pitkiä ääniviestejä niille, joita ei pääse tapaamaan, käynyt salilla ja pitkillä lenkeillä Remin kanssa, nukkunut pitkään vapaapäivinä ja viettänyt koko päivän katsoen Frendejä Netflixistä, laittanut puhelimen sivuun illaksi ja käynyt ulkona syömässä Nikon kanssa, miettinyt ja käsitellyt asioita, joita oon vaan yrittänyt työntää mielestä pois ja syönyt ihan normaalia ruokaa viisi kertaa päivässä kaikkien nopeiden ratkaisuiden sijaan. Nää kaikki saattaa kuulostaa muiden korvaan ihan arkipäivältä ja itsestäänselvyydeltä, mutta mulle nää kaikki on ollut luksusta, sillä mulla on vihdoin jotain, mitä ei monilla työtunneilla ja rahalla saa eli aikaa.

Eli lyhyesti mulla on tällä hetkellä hyvä fiilis ihan yleisesti kaikesta. Mä herään aamulla helposti ja välillä tuntuu, että mulla on vähän liikaakin energiaa. Oon kuunnellut uutta musiikkia aamulenkeillä auringonpaisteessa ja syönyt tuoreita mansikoita aamupalalla. Päässyt tekee uusia juttuja töissä ja huomannut, että työpäivät hujahtaa ohi silmänräpäyksessä, sillä tykkään vaan niin paljon siitä, mitä saan tehdä. Meidän Nycin reissu lähestyy kovaa vauhtia ja viime kahvihetki Lauran kanssa kului siihen, että heiteltiin vaan kaikkia ideoita kyseistä reissua varten. Mun yks tavoite Unelma itsestä -valmennuksessa on päästä samanlaiseen stressittömään mielentilaan, mikä mulla on ennen ollut ja musta tuntuu, että sitä lähestytään kovasti. Sellaseen, että suunnitelmia on kiva tehdä, mutta toisaalta jokainen päivä on jo itsessään niin kiva, ettei tarvitse odottaa viikonloppuun / vapaapäivään / kesään vaan pystyy nauttimaan just siitä päivästä, mihin herää. Jos vähän aikaa sit oisin lukenut jonkun toisen blogista vastaavanlaista teksiä, oisin pyöritellyt silmiä ja miettinyt, että tässä vaan halutaan antaa jotain ruusuista kuvaa arjesta. Ihana, että nyt voinkin ihan aidosti ja oikeasti kertoa teille tällaisia kuulumisia, sillä liian pitkään oon valittanut täälläkin kiirettä. Musta tuntuu, että tästä tulee sittenkin hyvä vuosi!

Onks kellään muulla kevättä rinnassa ja fiilis korkealla? Tai onko siellä enää ylipäätään ketään lukemassa tätä tekstiä? ♥