So long, oppari!

Kuva, kuva, kuva, kuva, kuva & kuva.

Tiiättekö mitä! Me palautettiin Lauran kanssa meidän oppari eilen, jihuu! Sen kunniaks ajattelin jakaa teille tässä postauksessa muutaman kuvan, jotka on tarttunu tän opparin aikana puhelimen muistiin. Kuten kuvista voi ehkä päätellä, tää opparin kirjottaminen ei ollut se mikään kaikista mukavin juttu, mutta siitä selvittiin, heh. Kyllähän meille sanottiin, että sen vois aloittaa jo keväällä tai kesällä, mutta kumpikin oli hukkua töihin kesällä, joten siirrettiin alotus syyskuuhun. No, syksyllä töitä oli kans yhtä paljon, mutta valmistumisen lykkääminen ei vaan tullu kysymykseen. Meitä myös varoteltiin, että pari kuukautta on lyhyt aika tehdä opparia, mutta se on ihan mahdollista, jos keskittyy siihen täysillä. Meillä on molemmilla kaks työtä, joten mäkin oon viimeisen kuukauden viettänyt oikeastaan jokaisen hetken kotona tietokoneen ääressä. Koulusta töihin tai töistä kouluun tekemään opparia. Siks mua ei täällä bloginkaan puolella oo ihan kauheesti näkynyt! 

Kuva, kuva, kuva & kuva.

Mulle sattu vielä kahdeksan päivän työputki, joka loppui samana päivänä kun oppari piti palauttaa, niin voitte kuvitella, miten outoa oli herätä tänään aamulla ja tajuta, ettei mun ihan oikeesti tarvii mennä mihinkään tai tehdä mitään. Sen kunniaksi heräsin vasta 10, käytiin Remin kanssa lenkillä, olin tunnin hereillä ja otin taas parin tunnin päikkärit. Ihan vaan koska mä voin. Mulla on vähän ollut flunssainen olo viime viikosta asti ja nyt mä ehdin vihdoin parannella sitä, kun mulla on kaksi päivää vapaata. Hassua, sillä mä poden kokoajan vähän huonoa omatuntoa siitä, että en opiskele, sillä pää ei vaan tajua, ettei mulla ole enää mitään opiskeltavaa tuon koulun kanssa. Mulla oli samanlainen fiilis yo-kirjotusten jälkeen ja siinä meni joku kuukausi ennenkuin se syyllinen olo lähti pois. Toivotaan ettei nyt menis ihan niin kauan!

Tässä vielä kaksi helpottunutta opiskelijaa, joiden opparin palauttaminen oli kirjaimellisesti sekunneista kiinni. Työ piti palauttaa klo 15 mennessä, mutta meillä meni tulostamisessa niin kauan kaiken säädön takia, että lopulta lähdettiin juoksemaan klo 14:57 koulun toisesta päästä toiseen päähän ja saavuttiin luokan ovelle niin, että opparin vastaanottavat ihmiset oli laittamassa ovea kiinni. Täytyy kyllä myöntää, että en ois osannut ees kuvitella, että opparin palauttaminen olisi sujunut meiltä ongelmitta sillä me vaan ollaan tälläsiä. Mutta hei, vielä kypsyysnäytteen tekeminen ja yksi seminaari ja se ois sit siinä. Ihan hullua ja käsittämätöntä. Ehkä mä kirjottelen mun opiskeluista ja muusta enemmän omassa postauksessaan, sillä koulujutut on aina tuntunut kiinnostaneen teitä. Vai mitä ootte mieltä? :) Ja hei yks pikkuvinkki: alottakaa se oppari ajoissa. Trust me!