Bye bye blonde hair

Varasin reilu kuukausi sitten kampaajan ja en oikeastaan tienny, mitä haluaisin mun hiuksille tehdä. Lähes vuosi sitten mulle värjättiin ensimmäistä kertaa tyveen tummempaa sävyä ja sitä ennen olin ollut neljä vuotta ihan täysin blondi ja toi tumma tyvi oli mulle tosi radikaali muutos, mutta tykästyin siihen heti. No, se värjätty tyvi mahdollisti sit sen, että juurikasvun ilmestyminen ei ahistanutkaan niin paljon ja lopulta meni puoli vuotta ennen kuin kävin värjäämässä hiukset samanlaisiks, kun ne oli edellisellä kerralla värjätty. Nyt kului taas se puoli vuotta, mutta tänä aikana aloin pitämään hiuksia koko ajan enemmän kiinni, sillä ne oli selästä jo vyötärölle asti (? what) ja tällein totuin siihen, että peilistä näin mun hiuksissa vaan sitä tummaa juurikasvua.

Yritin pitää hiuksia myös mahdollisimman usein auki, mutta jotenkin mulla oli aina bad hair day niiden ollessa auki ja aattelin sen johtuvan niistä niin pitkiksi päässeistä hiuksista, jotka laittamisesta huolimatta alkoi roikkumaan jossain vaiheessa päivää. Lopulta tajusin sen kuitenkin johtuvan siitä, että auki mun hiukset oli tosi vaaleet ja hämmennyin, sillä vielä pari vuotta sitten mietin, kuinka en enää ikinä palaa tummaan väriin. Miten aivan yhtäkkiä jostain joka on ollut niin mua jo viis vuotta voikin tulla sellanen asia, joka tuntuu ihan vieraalta? Jotenkin kesän ja alkusyksyn aikana olin alkanut pitämään mun hiuksia ruskeena ihan vaan siksi, että itse näin ne lähes aina kiinni ja siksi hämmennyin aina, kun joku puhui musta vaaleahiuksisena tai luokitteli blondiks.

 No nyt sunnuntaina istahdin mun luottokampaajan tuoliin ja ilmotin päättäväisesti, et musta tulee nyt ihan brunette. Voin kertoa, että mua jännitti ihan sikana, mutta mietin vaan, että olaplexilla saan tilanteen korjattua ihan käden käänteessä, no worries. Musta oli hassua, että lähes kaikki, joille kerroin, että aion värjätä hiukset tummiksi, näytti vähän häkeltyneiltä. Mun luonnollinen väri on melkein samanlainen, kun tää uusi värjätty, mutta lähes kukaan mun ympärillä nykyään olevista ihmisistä ei oo nähnyt mua mun luonnollisilla hiuksilla ja jos onkin, siitä on niin monta vuotta, et eihän sitä kukaan muista. 

Mähän en oo yhtään sellanen extempore ihminen tälläsissä asioissa ja kaikki hiusmuutokset oon tehnyt pikkuhiljaa. Siks tää muutos kerralla tummatukkaseks oli mulle jotenkin tosi iso juttu, mutta en vois olla tyytyväisempi! Se, kun näin pikkuhiljaa hiusten uuden värin kuivauksen aikana, sai mun kasvoille ison hymyn, sillä mulle tuli fiilis, et näytän vihdoin siltä, miltä musta tuntuukin. Haha, joillekin hiustenväri voi olla ihan pikkujuttu, mutta näköjään mulle se olikin aika iso juttu. Ykskin mun kaveri alkoi melkein itkemään, kun laitoin sille selfien uusien hiusten takia, koska "sai vanhan Saran takaisin". Aww! ♥

Mut sellanen syvällinen tarina pinnallisesta asiasta! Sain huomata, että näistä hiuksista olikin aika vaikea saada kuvaa, jossa ihan oikea sävy näkyy, sillä melkein näissä kaikissa kuvissa näyttäis, että mulla olis vähän vaaleempaa raitaa joukossa, vaikka todellisuudessa se on vissiin jotain hiusten kiiltoa? Mulle laitettiin eri sävyä tyveen ja latvaan, sillä latvassa oli niin monta kertaa blondattua hiusta, että sama väri juuresta latvaan ois alkanut helposti vihertämään, joten siellä on hieman lämpimämpi sävy kuin tyvessä. Ymmärsin, että tää väri vaalenee varmasti ensimmäisissä pesuissa ja voi olla, et näihin tulee ehkä vähän liukuväriefektiä sen myötä, mutta yritän ylläpitää väriä parhaani mukaan sävyttävällä shampoolla! Ja hei, jos teillä on vinkkejä ruskeiden hiusten hoitoon niin kuulisin niitä enemmän kuin mielelläni!

Musta kaikista parasta on ollut nähdä ihmisten reaktiot näistä hiuksista ja kaikki epäilijät on vakuutettu, et nää toimii, heh. Hauskaa, et itelle muutos on niin selvä, mutta jotku kattoo vähän pitempään ja selvästi miettii, et mikä on muuttunu. Mutta, mitä te tykkäätte? ♥