Oon miettinyt viime aikoina paljon tätä blogia ja mun bloggaamista - en siltä kantilta, et miettisin tän lopettamista vaan ihan yleisesti. Välillä oma usko tähän hommaan on vähän koetuksella, sillä nykyään lähes joka toinen on joskus kirjoittanut tai kirjoittaa blogia. Blogeja löytyy ihan laidasta laitaan ja jokaiselta aihealueelta ja kun itse kirjoittelee useammalta aihealueelta, tulee välillä mieleen, onko mulla enää mitään uutta annettavaa lukijoille. Tuntuu, että monissa blogeissa matkustellaan ja ostellaan uusia merkkituotteita tai muuten vaan ollaan koko ajan menossa. Mä taas opiskelen, käyn töissä ja vietän kavereiden kanssa aikaa ja välillä tulee epätoivo, että mistä sitä kirjoittais. Tietysti kirjoitan tätä blogia omien mielenkiinnonkohteiden kautta, mutta tottakai mietin myös sitä, mikä teitä lukijoita kiinnostaa - siks en koskaan teekään postauksia tyyliin "tänään kävin töissä ja illan katsoin telkkaria ja tässä on kuva mun aamupalasta" ihan vain siksi, että saisin postattua päivittäin.
Mä en osaa ajatella itseäni bloggaajana vaan ennemmin ajattelen, että mulla on blogi. Enhän mä voi olla oikea bloggaaja, koska en tee tätä työkseni enkä päivittele tänne edes joka toinen päivä. En myöskään oikeastaan koskaan kerro kellekään, et kirjoitan blogia - ei siksi, et häpeisin tätä jotenkin, päinvastoin, oon ylpeä mitä oon blogillani saavuttanut, vaan siksi, että koskaan ei tiedä, miten ihmiset siihen suhtautuu bloggaamiseen. Kuitenkin se tulee usein esille jossain vaiheessa ja usein ihmiset kyselee vain mistä kirjoitan ja on muutenkin kiinnostuneita. Niin ja joillekin joutuu vielä tänäkin päivänä selittämään, mikä on blogi ja mikä sen idea on. Sit löytyy niitä, joiden ilmeestä näkee heti, että ne ajattelee mun jotenkin "leuhkivan" sillä, että kirjoitan blogia, joka onkin ehkä se syy, että en sitä heti kättelyssä kerro kovin monelle. Koulussa kun kysytään, kuinka moni kirjoittaa blogia, mun käsi pysyy aina alhaalla. Oonkin nyt miettinyt, että teenkö tätä ihan turhaan ja pitäiskö mun turhia "häpeilemättä" kertoa kirjoittavani blogia? Muutaman ihan ensimmäisen postauksen linkitin mun omalle facebook-tilille, mutta myöhemmin poistin kaikki viittaukset fb:stä, ettei kukaan vahingossa löytäis blogia sitä kautta. Pitäiskö mun sittenkin linkittää tää blogi omaan facebookiin ja näyttää, et en mitenkään piiloittele bloggaamista?
Musta bloggaaminen on ihana harrastus, sillä siinä on niin vapaat kädet ja saa olla luova. Tietysti se inspiraatio ei aina vaan tuu kun haluis, mut se ei onneks kaada maailmaa. Kameran mukana kantaminenkaan ei haittaa, sillä oon kantanut kameraa mukanani 8. luokalta asti, kun sain oman ensimmäisen kamerani. Oon aina jotenkin pelännyt, että unohdan tärkeitä ja vähemmän tarkeitä päiviä, jonka takia oon aina ottanut paljon valokuvia. Joskus jopa mun kaverit luulee, että otan kuvia vain blogin takia, mutta se ei oo lähelläkään totuutta. Oon ottanut kuvia paljon jo ennen sitä, kun aloin niitä jakamaan missään somessa. Kuvista vain pieni osa tulee julkaistua blogissa, sillä tänne mulla on tietty raja, mitä julkaisen ja mitä sen. Siinä vaiheessa, kun alan tekemään asioita vain sen takia, että mulla ois jotain josta kirjoittaa blogiin, liikuttais liian vierailla vesillä. Blogi vie muutenkin jo paljon aikaa ja mielummin käytän vapaa-ajan siihen, mitä oikeasti haluan tehdä ja se, että tilanteesta saa kivoja kuvia, tulee vain bonuksena. Tietty otan joitan kuvia vain blogia varten, mutta mä tykkään tuotekuvauksesta ja tykkään sommitella ja miettiä, miten jostain kuvasta sais mahdollisemman hyvän. Jos en tykkäis siitä, niin silloin niitä kuvia ei täällä näkyis.
Yks parhaista puolista tässä harrastuksessa, kuten melkein missä tahansa harrastuksessa on se, että löytää samanhenkisiä ihmisiä. Mulla ei oo useita blogin kautta tulleita tuttuja, mutta mulla on ihania vakkarilukijoita, jotka jaksaa kommentoida ahkerasti. Tietty siellä on välillä joitain, joilla on vaan pakottava tarve palauttaa mut maanpinnalle huomauttamalla, kuinka ruma, läski tai tyhmä oon tai kuinka keltaiset hampaat tai rumat hiukset mulla on, mut en anna näiden ihmisten kommenteille mitään arvoa. Muutama ilkeä anonyymi ei oo mitään, kun tiedän siellä olevan ihania tyyppejä toisella puolella ruutua. Joskus mietin, kuinka ois kiva tietää, kuinka moni lukija tuntee tai tietää mut oikeasti tai kuinka moni on joskus nähnyt mut livenä. Välillä joku tulee kertomaan, että lukee mun blogia ja tälläset tilanteet piristää mun päivää ja tulee sellanen olo, että ihana, et edes yks ihminen saa jotain siitä, että jaan täällä mun höpötyksiä. Terkkuja kaikille, jotka ootte tullut moikkaamaan, ootte jäänyt mun mieleen!
Tälläsiä ajatuksia mun mielessä on viime aikoina pyörinyt ja halusin jakaa nää teidän kanssa, sillä omalla tavallaan nää liittyy myös teihin. Loppujen lopuksi oon tyytyväinen blogiini, vaikka aina on varaa kehittyä ja oppia. Haluan uskoa, että mun blogilla on kuitenkin oma paikkansa kaikkien niiden monien blogien joukossa ja se, että joku aina välillä kommentoi mun pikkuisen blogin kuuluvan omien lemppareidensa joukkoon - no, se merkkaa mulle valtavasti. Välillä täällä on vähän hiljaisempaa, kuten nyt mulla on 18 työpäivän putki yhdellä vapaapäivällä, mutta koska harrastukset on ne, joiden avulla ajatukset saa pois töistä, yritän löytää aikaa myös blogille. Yleensä pidemmän tauon jälkeen tälläinen ajatuksia avaava postaus helpottaa tänne palaamista. Niin, ja välillä on kiva, että pääsette vähän pintaa syvemmälle.
Millasia ajatuksia teillä herää?