Instakuvia ja kuulumisia

Moikka! Aattelin tulla päivittelemään kuulumisia instakuvien kanssa. Tosi moni tekee ihan viikottaisia postauksia näistä instagram-kuvista, mut mulla niitä saattaa tulla viikossa nolla tai sit kymmenen, joten ehkä paras, et mä aina välillä tuun heittämään näitä useamman kerrallaan! Päivittäisin instagramiakin ehkä useammin muuten, mut minkäs sille voit, et pitää olla niin tarkka, et kahta liian samanlaista kuvaa ei voi lisätä peräkkäin tai ne ei saa olla esim. päällekäin. Sanokaa, etten ole ainoa, joka on tarkka siitä, et instakuvat sopii toisiinsa? :D

Joku saattaa muistaakin, mutta olin nyt syksyllä tosi pitkään kipeänä, tarkemmin sanottuna seitsemän viikkoa. Vihdoin sit viime viikolla kävin kahdeksan viikon tauon jälkeen salilla (ihanaa, kun taloyhtiön kellarissa on sali, ei voi käyttää huonoa säätä tekosyynä sohvalta nousemiselle!) ja tiesin, että pitäis aloittaa toosi varovasti noin pitkän tauon jälkeen. Teinkin liikkeitä tyhjillä tangoilla, mutta siitä huolimatta paikat oli ihan jumissa. Eilen kävi nyt sit uudestaan ja ette tiiä miten hyvältä tuntui, kun pystyin lisäämään painoja ja sain hien pintaan! Mulle liikunta on tosi tärkee stressinlievityskeino ja pää onkin meinannut räjähtää, kun koulustressi on ollut maksimissaan, enkä ole päässyt purkamaan sitä mitenkään.

Värjäsin pari viikkoa sitten monen vuoden blondeuden (onko toi ees sana?) jälkeen tummemman tyven ja muutenkin tummemman värin ja tykkäsin niistä tosi paljon. Nyt, kun näihin on tottunut, niin musta tuntuu, että ens kerralla vois kokeilla ehkä asteen vieläkin tummempaa väriä. On se hassua, miten vähän aikaa sit en osannut aatellakaan itselläni enää tummia hiuksia ja nyt en vois olla iloisempi, että uskalsin värjätä blondeista pois.

Tunti sit kun heräsin, ette usko, millanen kiljasu multa pääsi, kun huomasin ulkona ton kaiken lumen! Tän viikon ainoa aamu, kun oikeesti ootan pääsyä Remin kanssa lenkille ja vissiin Remillä on vähän samat fiilikset, sillä se tuijottaa ikkunasta aika intensiiviisesti tota muuttunutta maisemaa. Remihän on syntynyt lokakuussa, joten sille se lumi on ns. normaalitila ja kun se ekan kerran huomas lumien sulavan, meinas tulla tiukat paikat, kun se ei ois halunnut tehdä tarpeitaan, kun lumelle. Aina vaan kun löytyi vielä pieni kasa lunta, sinne piti juosta kauheella kiireellä! 

En tiiä teistä, mut musta tää vika kollaasi hehkuu sitä joulufiilistä, mikä mulla jo on! Alle 50 päivää jouluun, kauden paljetti- ja pörrövaatteet houkuttelee ja illat on ihana viettää kotona vilttiin kääriytyneenä. Vetäsin äsken aamupuuron päälle muutaman noista eilisistä karkeista ja mulla on fiilis, et tästä tulee hyvä päivä! Lähden kohta sinne lenkille, sit keskustaan kirjoittamaan harjoittelusopimusta ja koululle pitämään esitystä. 

Kivaa perjantaita teille kaikille! ♥