If you're not doing what you love, you're wasting your time

2014. Ei mun paras vuosi. Eikä kyllä top kolmosessakaan. Kuten edellisten postausten vuosikatsauksista varmasti jokainen huomasi, mun viime vuoteen mahtui mahtavia juttuja ja monia iloisia hetkiä, mutta jotenkin mulla jäi vuodesta 2014 huono maku suuhun. Kun mietin viime vuotta, ekana mulle tulee mieleen reissut Lontooseen, Tukholmaan ja Kööpenhaminaan, jotka kuuluu kaikki niihin parhaisiin hetkiin. Mutta heti perään mulle tulee mieleen kolme ikävämpää juttua, kuten esimerkiksi se, kun viime vuoden alussa vihanen koira pääsi omistajaltaan irti ja juoksi Remin kimppuun. Vaikka siitä tilanteesta selvittiin pienellä paikkauksella, aiheutti se sen, että pelkään joka iltalenkillä, että mistä juoksee joku vapaana oleva koira ja sama tapahtuu uudestaan. Paristi vapaana ollut koira onkin juossut Remin luokse ja vaikka tilanteissa ei ole ollut mitään vaaraa tai pelättävää, voitte kuvitella, miten hirveä se tilanne on kuitenkin mulle ollut. Puhumattakaan siitä, miten Remi pelkää niitä tilanteita. 

Kuva, kuva, kuva & kuva.

Syksy on aina ollut mulle paha. Myönnetään, alkusyksy on ihanaa aikaa, kun on ruskaa ja aurinko paistaa, mutta sitten se todellinen Suomen syksy: pimeää ja märkää ja jostain syystä aina ihan järkyttävä kiire.  Mä en vaan ole koskaan tykännyt pimeestä. Viime syksynä mulla oli ihan oikeasti paljon koulustressiä ja just ennen joululomaa tein koulujuttuja 12 tuntia päivässä. Joku saattaa muistaakin, että olin yhteensä 8 viikkoa kipeenä ja sellaselle ihmiselle, joka purkaa stressin yleensä liikuntaan, on 8 viikkoa pitkä aika olla tekemättä mitään. Toi stressi jäi jotenkin "päälle" ja vielä joulun aikaan tunsin huonoa omatuntoa jos katsoin telkkaria, kun tuntui, että jotain pitäis tehdä, vaikka oikeasti ei ollut mitään velvotteita.

Kuva, kuva, kuva & kuva.

Ehkä edellisten kappaleiden perusteella ymmärrätte, miks tein seuraavan uuden vuoden lupauksen. Lupasin itselleni olla onnellinen. Se on mun tärkein tavoite vuodelle 2015, sillä vaikka kuinka tekisi mahtavia juttuja ja kokisi mahdollisimman paljon vuoden aikana, niin parhaiten muistaa sen fiiliksen, mikä on ollut suurimmaksi osaksi aikaa. Sen takia mulla on huono fiilis viime vuodesta, vaikka ulkopuolisen silmissä mun viime vuosi saattoi näyttää ihan mahtavalta. En halua, että vuoden lopussa taas mietin, että onneks tää vuosi on ohi.

Kuva, kuva, kuva & kuva.

Tän vuoden eka päivä kaivoin esiin muistikirjan, joka on ollut tyhjillään jo vuoden, sillä en ollut keksinyt sille mitään käyttöä. Päätin, että kirjoitan sinne joka ilta jotain, mikä on tehnyt mut sinä päivänä onnelliseksi tai mikä on vienyt mua kohti mun tavotteita. Onnellisuuden lisäksi mulla on muitakin tavotteita, kuten valmistuminen tradenomiksi ensi jouluna. Koko loppuvuoden mun oli vaikeus saada unta, kun mielessä pyöri vaan miljoona tekemätöntä asiaa. Nyt tän vuoden oon mennyt nukkumaan hyvillä mielin, sillä viimeisenä ennen nukkumaanmenoa, oon miettinyt ja kirjoittanut ylös päivän ilonaiheet, jolloin ne on päällimmäisenä mielessä, kun nukahdan. Lisäksi aamuisin oon ollut oikeasti virkeä ja herännyt hyvillä mielin. Jos ja kun saan jatkettua tätä vuoden loppuun, oon varma, että voin sanoa tän vuoden olleen paras ikinä! 

Kuva, kuva, kuva & kuva.

Oon huomannut, et onnellisuus tulee oikeasti pienistä asioista. Niinhän sitä aina sanotaan, mutta se pitää huomata ite ennenkuin siihen uskoo. Tänä vuonna olen nähnyt jo kahta ystävää, jota en nää usein, ollaan käyty Nikon kanssa yhdessä salilla, jota ei olla tehty, kuin paristi aikasemmin ja tänään aattelin aloittaa lukemaan ensimmäistä Potteria. Pieniä juttuja, mutta mitään näistä en tehnyt kertaakaan syksyllä. Ei ihme, että fiilis oli huono puolet viime vuodesta. 

Kuva, kuva, kuva & kuva.

Mitä te ootte luvannut tälle vuodelle vai ootteko luvannut mitään? Mä lupaan, että teen parhaani, että voin teille vuoden päästä tehdä samanlaisen postauksen ja kertoa, kuinka vuonna 2015 oli onnellinen!