Doing the "I'm thinking real hard" face when your teachers look at you

En haluis masentaa ketään, mut mulle on alkanut tulla pikkuhuljaa sellanen paniikki siitä, kuinka kohta on jo syksy. Tiiän, et nyt eletään vasta heinäkuun puoltaväliä, mut kun säät on mitä on, tuntuu, et syksy ois lähempänä kuin haluisinkaan.

Viime vuonna tähän aikaan olin Pariisissa, mutta jännitin, saanko jatkaa työpaikassani kesätöitteni jälkeen. Hain myös viime vuonna ammattikorkeeseen lukemaan liiketaloutta ja olin varautunut siihen, että pääsisin opiskelemaan. Kun koulusta tuli kirje, jossa sanottiin mun jääneen neljää pistettä vaille alimpaan hyväksyttyyn pistemäärään, olin pettynyt, mutta samalla myös tavallaan helpottunut. Ajattelin, että haluisin pitää välivuoden, mutta jos koulupaikka olisin viime vuonna auennut, en usko, että olisin lopulta oikeasti lykännyt opiskelujen aloittamista. Kun en päässytkään opiskelemaan, välivuosi tuli vähän niinkuin väkisin.

Viime keväänä luin pääsykokeisiin tosissani ja tsemppasin todella paljon, että pääsisin Jyväskylän ammattikorkeeseen. Haluisin sitä niin paljon ja onneksi kova työ palkittiin. Oon just sellanen ihminen, että haluan ja ootan jotain asiaa tosi paljon, mutta kun asia tulee mahdolliseksi tai lopulta oikeasti tapahtuu, mua alkaa epäilyttää. Ois helpompi pysyä vain tutussa ja turvallisessa. 

Tänään luin ammattikorkeakoulun hyväksymiskirjeen mukana tulleet paperit ekaa kertaa kunnolla ja niitä lukiessa tuli vähän sellainen uuden asian mukana tuoma jännitys. Entä jos musta ei ookaan vielä opiskelijaksi? Entä jos se opiskelumotivaatio ei kasvanutkaan tarpeeksi yhden välivuoden aikana? Entä jos ne kaikki muut on paljon fiksumpia ja tajuaa asiat nopeammin? Mun mielessä kävi ehkä sekunnin kymmenesosan ajan ajatus toisesta välivuodesta tutussa työpaikassa, mutta hylkäsin ajatuksen heti. En usko, että aattelin sitä ees tosissani, mua vaan jännittää.

Kuvat we heart it

Kun menin lukioon, mua jännitti hirveesti etukäteen kirjotukset. Mietin, että miten on mahdollista muistaa kaikki, mitä on oppinut kolmen vuoden aikana? Kirjotukset ihan kokonaisuudessaan tuntui kaukaiselta ajatukselta, mutta kun abivuonna kävelin kirjoitussaliin eväiden kanssa, asia oli ihan luonnollinen enkä jännittänyt sitä tilanteena ollenkaan. Tiiän, että mulla on nyt samanlaisia fiiliksiä ammattikorkean kanssa. Mua jännittää etukäteen kurssien sisällöt ja tentit, puhumattakaan jostain opinnäytetyöstä. 

Mun täytyis vaan oppia olemaan stressaamatta tulevista asioista. Yritän keskittyä siihen niihin hyviin puoliin joita koulusta ootan: kavereita, uusia kavereita, kivoja tapahtumia, (toivottavasti) maineensa veroisia opiskelijabileitä ja sitä, ettei joka päivä tarvitse pukeutua samoihin työvaatteisiin. Huomenna vien mun opiskelupaikan hyväksymis- paperit ammattikorkeelle. Sit ei muutakuin jännityksellä oottamaan koulun alkua!