Sokerikoukussa

Lauantai on ollut se virallinen karkkipäivä niin pitkään kuin muistan. Pienenä se tarkoitti sitä, että päivällisen jälkeen sai avata karkkipussin, joka yleensä oli lauantai- pussi. Lauantaisin sain myös pullon limsaa saunajuomaksi. Tai no, nää tavat oli vaan joka toinen viikonloppu, eli silloin kun olin iskän luona, äitin luona ei ollut näin selvää karkkipäivää, mutta muistan, että karkkia syötiin tosi vähän. Limsaa äiti ei ostanut koskaan vaan saunan jälkeen juotiin vissy-mehu- sekoitusta tai vettä. Muita makeita tai suolaisia herkkuja syötiin satunnaisesti kavereiden synttäreillä tai muina juhlapäivinä tai jos niitä äitin tai iskän luona leivottiin.

Joskus ala-asteella sitä kuitenkin ruvettiin käymään yhdessä kavereiden kanssa ostamssa karkkia läheiseltä kioskilta, tietysti salaa äidiltä, mutta ei ne karkkimäärät ollu mitään kauheen isoja. Sellanen euron karkkipussi jaettiin kaverin kanssa puoliks ja se kesti yleensä koko illan. Näistähän jäin melkein aina äitille kiinni ja se vaan muistutti mua, että jos jatkan karkin syöntiä, se joutuu ostamaan mulle rippilahjaks tekarit. :D Haha, no onneks näin ei käynyt ja mulla ei oo yhtäkään hammasta paikattu reikien takia.

Oon siis aina ollut kova karkkien ystävä, joten se, että olin koko vuoden 2008 karkkilakossa, oli mulle tosi iso juttu! Alukshan se oli vaikeeta, mutta sit nopeesti siihen karkittomuuteen tottui, eikä sitä enää ees muistanut, miltä karkki maistuu. Karkkilakkovuoden jälkeen aloitin kuitenkin syömään karkkia uudestaan ja aluks mietin vaan, että eihän tää nyt ees oo mitenkään kauheen erikoista. Pikkuhiljaa siihen taas tottui ja nykyään oon ihan koukussa sokeriin. Oon monesti lukenut, että sokeri on yhtä koukuttavaa kuin esim. alkoholi ja tupakka, mutta ei sitä osaa ajatella samalla tavalla. Eihän sokeri aiheuta esim. syöpää tai maksavaurioita, joten ei se voi olla niin paha asia? 

Olin tässä vähän aikaa sitten neljä viikkoa syömättä mitään makeaa ja kun pitkästä aikaa pidin mun herkkupäivän (summer heat ilta), join sommersbyn omenasiideriä ja söin karkkia. Huhhuh, että maistui makealta ja musta tuntui, että yökkään kohta kaikesta siitä sokerimäärästä jo ensimmäisen siiderin jälkeen! No seuraavana päivänä karkki maistui jo vähän vähemmän ylimakealta ja siitä sitä ollaan pikkuhiljaa jo palattu siihen normaaliin, eli karkki on taas lempparia. Tässä sitä huomaa sen, miten koukuttavaa sokeri voi oikeesti olla! Neljä kokonaista viikkoa ilman sitä ja yhden illan jälkeen sokeria tekee jo päivittäin mieli. Ehkä vähän pelottavaa?

Syy, miks nyt sain inspiraation kirjoittaa tän postauksen, on se, että eilisen työpäivän ajan mulla oli ihan kauhea karkkihimo. Olin syönyt töissä liian vähän ja nukkunut edellisenä yönä huonosti, joten lopputulos oli se, että en jaksanut yrittää edes keksiä mitään terveellistä vaihtoehtoa vaan suostuttelin Nikon mun mukaan filmtownin karkkihyllyjen väliin. Olihan ne ensimmäiset karkit ihania ja mieli oli hyvä, mutta pikkuhiljaa maha alkoi turvota ja olo kävi tukalaksi. Silti sitä aatteli, et kyl mä voin vielä ton yhen ottaa.. Loppujen lopuks siinä kävi niin, että pussi oli tyhjä, maha kipeä ja uni ei meinannut tulla. Vielä tänä aamuna oli turvonnut olo, enkä meinannut jaksaa olla ahkera töissä. Tuli vaan mieleen, että miten sitä osaa niin hyvin lopettaa normaalin ruuan syömisen ennen jo kun on ähky, mutta karkkeja vaan napsii niin pitkään, että pussi on tyhjä? Lisäksi, vaikka sokeri ei oo myrkyllistä elimistölle, niin ei se oo myöskään tarpeellista. Mun keho oli varmaan ihan shokissa kun yritti yön aikana polttaa sen kaiken sokerin, vaikka eihän se mitenkään oo mahollista. 

Mitä tästä opimme? Kun mieli tekee makeaa, mieti, mistä se johtuu. Jos väsyttää, yritä piristää mieltä ensin vaikka raikkaassa ilmassa tai päikkäreillä, jos on nälkä, syö kunnon ruokaa tai jos kyse on vaan tavasta (leffan katselu jne), korvaa herkut jollain terveellisellä tai yritä tehdä jotain, mikä vie ajatukset muualle. Joskus kuitenkin se pieni makea voi olla kuitenkin paikoillaan, mutta silloin pitäis muistaa pysyä _kohtuudessa_. Voivoi, tää kuulostaa niin yksinkertaiselta, mutta miks se ei voi oikeestikin olla sitä? Tälläsiä ajatuksia mulla tällein "virallisen" karkkipäivän kunniaksi. :D 

Ootteko te johonkin herkkuun koukussa ja mitä teette asialle? Riittäkö pelkkä tahdonvoima vai onko teillä joitain kikkoja, esim. makeanhimon taltuttamiseen? :)